14.6.2012 Pellinki - Kotka

Torstaina päivä valkeni kauniina ja aurinko paistoi Pellingin saaristossa pilvettömältä taivaalta. Päivä ei ollut kuitenkaan missään tapauksessa tavallinen. Tulisihan se olemaan reilun vuoden mittaisen matkamme viimeinen etappi. Normaalien lähtörutiinien jälkeen otimme suunnan kohti Kotkaa 37 mailin päähän. Olimme mielessämme jo ajatelleet matkan sujuvan sunnuntaipurjehduksen malliin. Päästyämme saariston suojasta itään johtavalle runkoväylälle, mitä sankin sumu sulki näköpiirin ympärillämme. Vielä kerran oli käynnistettävä tutka ja jatkettava matkaa sen avustamana. Sumua jatkui aina Boistön tasalle, jonka jälleen aurinko paistoi jälleen kirkkaana. Genaakkeri ylhäällä laskettelimme aina Mussalon sataman ohitse, jonka jälkeen oli aika pakata purjeet.

Sumuinen Skarven

Illalla kello 18 olimme perillä ja takana oli vajaan 8000 mailin purjehdus pitkin Euroopan rannikkoa aina Kanarian saarille. Oli ihmeellistä, kuinka nopeasti vuosi olikaan kulunut. Tuntui tosi mukavalta tavata jälleen Sapokan laiturilla meitä vastaan tulleet omaiset, jotka olivat innolla seuranneet matkamme vaiheita. Päivällä puhaltanut merituuli oli tyyntynyt mutta vaahtopäät helmeilivät edelleen laiturilla laseissamme. ”…Elämä on laiffii ……..”

Tämän matkamme osalta blogimme päättyy tähän. Lämmin kiitos lukijoille saamastamme palautteesta.

6. - 13.6.2012 Visby - Hanko - Helsinki - Pellinki

Vanha Hansakaupunki Visby tarjoaa matkailijalle kokojoukon mielenkiintoisia tutustumiskohteita. Satama on aivan vanhan kaupungin sydämessä ja sitä ympäröi kolme kilometriä pitkä suojamuuri. Vanhan kaupungin matalat rakennukset ja mukulakivikadut ovat huolella entisöityjä. Alkukesän vehreys hehkui pihoilla ja puistoissa. Gotlannin keskiosan maaviljelysmaisemiin tutustuimme polkupyörillä 6.6., joka on naapurimme kansallispäivä. Kesäkuun alussa rapsi oli jo kukkinut ja heinä oli niitetty monin paikoin. Vaikka kesä oli jo näinkin pitkällä, oli täälläkin marinassa edelleen low-season -hinnat, maksu oli meiltä 20 euroa/vrk. Huippukausi alkaa heinäkuun alusta.

Visbyn vanhan kaupungin taloja

Gotlannin maalaismaisemaa

Gotlannin raukki -rantakallioita

8.6. jätimme Visbyn taakse ja otimme suunnan kohti Suomea ja Hankoa. Matkaa kertyi 207 mailia ja aikaa kului 2 vuorokautta. Ensimmäisenä vuorokautena oli tuulta vain pari metriä idästä joten purjeiden lisäksi moottori avusti matkaamme. Toisena vuorokautena itätuuli voimistui 8 metriin, kääntyi päivällä lounaaseen ja voimistui 12 m/s. Äkillinen tuulen suunnan muutos synnytti todella ikävän ristiaallokon. Illalla tuuli heikkeni niin paljon, etteivät purjeet enää jaksaneet viedä meitä eteenpäin. Ristiaallokossa vene pomppi niin epämiellyttävästi, että ei ollut muuta keinoa kun jalustaa isopurje tiukasti keskelle ja puskea koneella eteenpäin. Kaiken kukkuraksi saimme niskaamme muutaman sadekuuron ja kuin pisteenä i:n päälle nousi sankka sumu. Etappimme Visbystä Hankoon ei ollut sunnuntaipurjehdusta. Kanariansaarten jälkeen meriveden lämpötila on laskenut tasaisesti. Itämeren pohjoisosassa se putosi 9 asteeseen, joka on alin noteeraus kotimatkamme aikana, lähempänä Hankoa se nousi jälleen hieman yli 10 asteeseen.

Hangon Itäsatamassa viivyimme yön yli ja matka jatkui maanantaina 11.6. Helsinkiin. Satamatoimiston aukioloajat Hangossa olivat tähänastisen matkamme parhaimmat klo 8-22. Valitettavan monessa satamassa toimisto menee kiinni klo 17-18, eikä sen jälkeen satamaan saapuja saa minkäänlaisia palveluja, esim. suihkua, sen vuorokauden puolella.

Hanko

Saavuimme 12.6. Suomenlinnan satamaan. Marinaan sisään kirjautumisen yhteydessä törmäsimme pariskuntaan, jonka olimme aiemmin tavanneet Teneriffan Santa Cruzissa, jossa he olivat suomalaisveneen S/Y Melinan miehistönä. Eurooppa on pieni maa. Sataman laiturissa oli hyvin tilaa. Laiturissa huomiomme kiinnittyi purjeveneeseen, jonka saalingissa liehui Suomen lippu kohteliaisuuslippuna ja perässä sini-puna-keltainen -ristilippu, kotvan silmää hieraistuamme ymmärsimme, että kansallisuutta osoittava perälippu oli Ahvenanmaan maakuntalippu.

Barösund

Suomenlinna

Seuraavana päivänä matka jatkui. Aurinko paistoi pitkästä aikaa lämpimästi ja tuuli 5 m/s lännestä. Koko matkan Helsingistä Pellinkiin laskettelimme pelkällä genaakkerilla. Tirmon kaupan rannassa on pistetty pystyyn uusi marina. Marinetekin ponttonilaiturit ovat uudet ja varustettu sähköpistokkein. Huoltotilat ovat kauppa/ravintola -rakennuksen yhteydessä ja viikonloppuisin on tarjolla elävää musiikkia. Satamamaksu on 10 euroa. Yeah.

　

25.5. - 5.6. 2012 Strande (Saksa) - Simrishamn (Ruotsi) - Kalmar - Byxelkrok (Öland) - Visby

Lähtö Strandesta 25.5. aamulla ja suunnaksi otettiin Skånen kaakkoisnurkalla oleva Simrishamn, jossa olimme jo tulomatkalla vierailleet. Matkaa kertyi 182 mailia. Fehrmanin sillalle asti oli tyyntä, jonka jälkeen alkoi ikävä vastatuuli mutta etukäteen tiesimme, että tuuli tyyntyisi illalla kuten kävikin. Tuuli tosin tyyntyi täydellisesti joten koneajoa oli tarjolla riittävästi. 27.5. sunnuntaina aamuyöllä kiinnityimme Simrishamnin satamaan. Vieraspaikat laiturissa olivat silloin kaikki varattuja pääasiassa saksalaisille ja muutamille hollantilaisille veneille mutta aamulla joukko veneitä jatkoi matkaansa ja meille järjestyi laituripaikka. Viime vierailun jälkeen olivat edistyksen tuulet puhaltaneet marinassa, laitureita oli uusittu ja kaikki satamapalvelut ostettiin automaatista ja ne ladattiin kortille. Onneksi on jotain pysyvämpääkin, nimittäin Simrishamnin kuuluisa savulohi ja -silli, jota kävimme jälleen ostamassa aimo annoksen Nya Rökeristä kalasatamasta.

Samanlaisen matkan kanssamme tehneet
ystävämme Raimo ja Iiris Oulusta Seairis -veneellään
 ohittivat meidät  Fehrmanin salmessa

Auringonnousu Itämerellä

Simrishamnin hanhet ruokalevolla

Simrishamnin asuntokantaa

30.5. keskiviikkona matka jatkui Kalmariin 103 mailin päähän. Matka taittui hyvässä sivumyötäisessä tuulessa ja perillä olimme seuraavan päivän aamuna. Kalmarin marina sijaitsee kaupungin sydämessä suojaisessa satama-altaassa ja tarjolla on kaikki mahdolliset palvelut, jopa kunnollinen sauna. Kalmarin historiallinen kaupunki on mielenkiintoinen tutustumiskohde. Jo 1200-luvulla Kalmar oli yksi Ruotsin tärkeimmistä kaupungeista ja Hansaliiton aikana se oli merkittävä kauppapaikka. Kesäkuun 3. päivänä matkamme suuntautui Öölannin saaren pohjoiskärjessä olevaan Byxelkrokin satamaan. Vielä ennen lähtöä vene tankattiin Kalmarin unionilla.

Historiallista Kalmaria

Reitti Kalmarista pohjoiseen kulkee Öölannin saareen johtavan sillan alitse, Ölandsbron. Silta on yli 6 km pitkä, kannatinpylväitä on 150, keskikaaren alituskorkeus on 30 metriä ja valmistuessaan vuonna 1972 se oli Euroopan pisin silta. Nykyään Euroopan pisimmän sillan titteliä kantaa Vasco Da Gama -silta Lissabonissa. Navakka, puuskainen etelätuuli puski meidät sillan alitse ja aina Byxelkrookiin asti, jonne saavuimme saman päivän iltana. Byxelkrookin pieni satama on kala- ja huvivenesataman yhdistelmä. Korkeat, kiinteät betonilaiturit ovat vastikään uusittu. Vaikka oli kesäkuun 3.päivä, satamamaksu määräytyi low-seasonin mukaisesti! Satamassa oli lisäksemme 3 vierasvenettä. Sijaintinsa puolesta paikka on erinomainen etappisatama.

Ölandsbrun

Aina Saksasta lähdön jälkeen ovat ilmat olleet todella viileitä, öisin lämpötila on tippunut reilusti alle 10 asteen, päivisin se on noussut vain muutamalla asteella ja merivesi on noin 10 astetta. Samanlainen ilmanala jatkui seuraavalla etapillamme Byxelkrook-Visby, 47 mailia. Vaikka ilma oli viileä, oli se purjehduksen puolesta juhlaa. Tuuli 8 m S, täydet purjeet ja tuuliperäsin huolehti ohjaamisesta. Illalla 4.6. klo 18 saavuimme Gotlantiin, Visbyn satamaan, jossa oli lisäksemme 8 vierasvenettä, vierasvenepaikkoja on esitteen mukaan tarjolla kaikkiaan 250.

Visby marina

21. - 24.5.2012 Brunsbüttel - Holtenau - Strande

Sen pituus on 53 mailia, leveys 103-162 m, syvyys 11m, maksiminopeus 8 solmua, siltojen (yht. 8) alituskorkeus on 40 metriä, huvialukset saavat kulkea vain valoisana aikana ja purjeveneidenkin on ajettava moottorilla. Kyseessä on tietenkin Nord-Ostsee Kanal eli Kielin kanava. Tiistaina 22.5 klo 06:30 tapahtui lähtö Brunsbüttelistä Kielin kanavalle. Samana iltana klo 19 olimme perillä Holtenaussa. Kanavamaksu, 12 euroa, maksettiin kanavamestarin toimistoon Holtenaun sulussa, the Old lock.

Holtenau

Rautatiesillan alla oleva vaijerihissi kuljettaa
ihmisiä ja autoja Kielin kanavan yli 

Kanavan varret valkoisenaan angervoista

Ennen Kielin kanavaa tutustuimme edellisenä päivänä Brunsbütteliin vähän tarkemmin. Aamupäivällä huvivenesatamaan pyörälenkille tuli Riitta, joka on asunut Saksassa 40 vuotta ja kutsui meidät kotiinsa kahville ja halusi esitellä meille kotikaupunkiaan. Riitan aviomies Walter oli viilannut kolme polkupyörää esittelykuntoon ja niinpä mainion kahvihetken jälkeen suuntasimme oppaamme Riitan kanssa Brunsbüttelin maisemiin. Kolmen tunnin kiertoajelun jälkeen siemailimme vielä hilpeät saksalaiset oluet ystäviemme puutarhassa. Kiertoajelun kruunasi ensimmäinen todella lämmin kesäpäivä pitkään aikaan. Kiitokset Riitalle ja Walterille.

Olkikattoinen omakotitalo Brunsbüttelissä

Lampaiden lyhyeksi kaluama ruoho tiivistää
maaperää. Kuva Elben suojavalleilta

Kielin lahden marinoissa on runsaasta venekannasta huolimatta ihmeen nuukasti polttoaineasemia. Holtenaun Havenmeisterin mukaan lähin polttoaineasema on Strande Jacht Haven, joka sijaitsee Kielin lahden länsirannalla. Sinne suuntasimme seuraavan päivän aamuna. Tankkauksen jälkeen kiinnityimme marinan laituriin, jossa perä kiinnitetään paksuihin puutolppiin ja keula kiinteään laituriin. Veneestä pestiin pois Atlantin suolat ja moottori huollettiin. Marinan palvelut ovat kaikin puolin kunnossa ja jopa erinomainen wifi-yhteys veneeseen sisältyy hintaan pitkästä aikaa, satamamaksu 13 euroa. Kielin regatta-viikot alkavat reilun viikon päästä, joka selvästi näkyy viereisen Olympia sataman valmisteluista. Kyseistä tapahtumaa mainostetaan maailman suurimpana purjehdustapahtumana ja Pohjois-Euroopan suurimpana kesätapahtumana.

Olympia Haven Kiel

13. - 20.5.2012 Blankenberge - Den Helder (Hollanti) - Harlingen - Oostmahorn - Delfzijl - Brunsbüttel (Saksa)

Matkaa on pyritty jatkamaan jos sää on vain suinkin sallinut. Äitienpäivän aamuna matka jatkui Belgian Blankenbergistä kohti Hollannin Den Helderiä. Alkumatkan ajoimme koneella pitkin tyyntä Pohjanmerta kunnes illalla alkoi tuulla lounaasta ja navakkaa tuulta jatkui aina Den Helderiin asti. Ehdimme juuri sopivasti sunnuntai-iltana valoisaan aikaan ylittämään Rotterdamin laivaväylän. 14.5. maanantaina kiinnityimme 124 mailin jälkeen sateessa Den Helderissä menomatkalta tuttuun marinaan, joka sijaitsee laivastotukikohdan pohjoisnurkassa.

Poiju vuorovesivirrassa

Den Helder on Pohjanmeren öljykenttien
 huoltoalusten yhteyssatama

Koska säätiedotukset lupasivat seuraaville päiville vastatuulia päätimmekin suunnata Hollannin kanaville. Kävimme läheisessä venetarvikeliikkeessä, josta hankimme tarvittavat kanavakartat. Reittimme kulki Den Helderistä Waddenseetä Harlingeniin, josta varsinainen kanavamatka alkoi. Reitti kulki Leuwarden - Dokkum - Oostmahorn, Pohjanmeren rannalla - Groningen - Delfziljl. Vaikka matkalla oli puolenkymmentä sulkua ja liki 30 avattavaa siltaa, kaikki sujui tavattoman jouhevasti. Osaa silloista pyysimme avaamaan VHF:llä mutta useimmiten sillat avattiin ennakkoon niitä lähestyttäessä. Ainoastaan Leuwardenin kaupungin kohdalla silloilla kerättiin muutaman euron siltamaksu. Maksun kerääminen sujui yksinkertaisella tekniikalla. Siltavahti ojensi koppinsa ikkunasta ongenvavan, jossa narunpäässä roikkui pieni puukenkä, johon maksu sujautettiin. Sillan avausmaksu oli maalattu kopin seinään, josta sen saattoi lukea siltaa lähestyttäessä. Sama siltavahti saattoi hoitaa useampaa siltaa kerrallaan. Kun edellinen silta oli takanamme suljettu, hyppäsi siltavahti polkupyörän selkään ja polki viivana seuraavalle sillalle hoitamaan samat rutiinit. Viehättävien kaupunkimaisemien lisäksi kanavanvarret ovat suureksi osaksi peltomaisemia, joilla laidunsi hevosia, lehmiä ja lampaita. Kanavamatkan pituudeksi kertyi 82 mailia kolmen päivän aikana. Kanavan päässä Pohjanmeren rannalla Delfziljlissä yövyimme Neptunus-marinassa, jossa oli hyvät palvelut. Satamakapteenin konttori ja huoltoasema sijaitsevat sataman suulla. Kanavamatka tarjosi mukavaa vaihtelua aavaan merimaisemaan.

Kalastajien makasiineja Groningenissa

Asuntolaiva Hollannin kanavilla

Hollantilainen olkikattoinen maalaistalo
kanavan varrella, navetta asunnon jatkeena

Tämänkaltaisia aluksia on Hollannissa lukemattomia

Kaupunkikanavaa

19.5. lauantaina irrotimme jälleen köydet Delfziljlissä ja käänsimme keulan kohti Pohjanmerta. Reittimme kulki Borkumin saaren ohi luoteeseen, jonka jälkeen käännyimme itään kohti Elben suulla olevaa Cuxhavenia. 10 mailia ennen Cuxhavenia virta kääntyi myötäiseksi, joten päätimme jatkaa matkaamme Kielin kanavan länsipäässä olevaan Brunsbütteliin. Reittimme kulki Saksan rannikon läheisyydessä Friisien saarten pohjoispuolella. Tällä osuudella lähempänä Elben suuta oli ankkurissa yöllä kymmeniä laivoja, jolloin karttaplotterin ais-maalien määrä muistutti lähinnä mehiläispesää. Pohjanmerellä laivaliikenne oli erittäin vilkasta.

Delfzilj, satamassa lampaat huolehtivat
rantavallin ruohonleikkuusta



Luotsivene Elbellä

20.5. sunnuntaina klo 14 takanamme kolahti Brunsbüttelin sulkuluukut kiinni ja olimme Kielin kanavassa. Taakse jäivät Pohjanmeri, Englannin kanaali voimakkaine vuorovesineen ja Atlantti. Tänään olemme olleet matkallamme tasan vuoden.

Kanavan sulkuportit

4.- 12.5.2012 L’Aber Wrac’h - Dunkerque - Blankenberge (Belgia)

L’Aber Wrac’hissa odotellessamme sopivaa säätä, saapui satamaan oululainen Seairis-vene, jonka olimme viimeksi tavanneet Las Palmasissa. Istuimme illan Raimon ja Iiriksen kanssa vaihdellen kuulumisia. Säät ovat olleet epävakaisia, satanut on joka päivä ja lämpötila on noussut vain hieman yli 10 asteen päivittäin. L’Aber Wrac’hin marina Bretagnessa on kaikin puolin hyvä, varsinainen kylän keskus sijaitsee reilun parin kilometrin päässä sisämaassa, josta löytyy monipuolinen ruokakauppa. Kumpuileva kylämaisema viljapeltoineen on idyllinen, omakotitalot ja niiden pihapiirit ovat hyvin hoidettuja, jokisuistossa alavedellä paljastuvat laajat osteriviljelmät. Sireenit, omenapuut ja alppiruusut kukkivat parhaillaan.

Osteriviljelmiä

Laituripylvään pää on kahdentoista tunnin
välein silmänkorkeudella

Kallioita sisääntuloväylän varrella

Lähtö L’Aber Wrac’hista sunnuntai-iltana 6.5 klo 20,heikkoa ja osin myötäistä tuulta oli luvattu aina torstaihin asti. Tarkoituksemme oli purjehtia niin pitkälle Englannin kanaalia kun sää sallisi. Eteneminen oli vaihtelevaa, välillä purjein, välillä moottorilla. Toisena vuorokautena tuuli tyyntyi kokonaan ja ajoimme moottorilla loput puolitoista vuorokautta. Koska oli springin aika (vuoroveden vaihtelu korkeimmillaan), olivat vuorovesivirrat todella voimakkaita. Aldernayn saaren pohjoispuolella keskiyöllä oli vastavirta niin voimakas, että vaikka moottori kävi 1700 kierrosta minuutissa, eteneminen pysähtyi kokonaan ja menimme noin kolmen tunnin aikana mailin taaksepäin. Meno kyllä näytti hyvältä, kokka kohisi ja taakse jäi vanavesi, purjeetkin olivat ylhäällä koska kävi pieni tuulen väre mutta gps kertoi lahjomattomasti karun totuuden. Viimein vastavirta alkoi heiketä ja matka jatkui eteenpäin. 

Englannin kanaalissa vilkas laivaliikenne

Tiistaina päivällä lensi yllämme ranskalainen rannikkovartioston helikopteri ja seuraavana päivänä lähestyi perän ranskalainen vartioalus mutta kääntyi pian pois. Kun lähestyimme Boulogne Sur Meriä, tuli meitä kohden ranskalainen vartioalus kokka kohisten. Meihin otettiin yhteys VHF-puhelimella ja tiedusteltiin miehistön lukumäärää ja aluksen reittiä ja saman tien kohteliaasti kysyttiin, voiko partio tulla tarkastamaan veneemme. Vartioaluksesta laskettiin kumivene ja kolme tullimiestä nousi veneeseemme. Passit ja aluksen asiakirjat tarkastettiin, jonka jälkeen vapaata seurustelua kesti noin tunnin ajan teemoina Ranskan presidentin vaalit ja Euroopan talouskriisi. Kajuuttaan asti kukaan ei vaivautunut.

Tämän etappimme pituuden päätti puolestamme Navtexin näyttöön ilmestynyt säävaroitus, jonka mukaan nopeasti kehittyvä matalapaine toisi mukanaan voimakkaan tuulen SW F9. Lähin satama oli Dunkerque ja 10.5 puolen yön jälkeen kiinnityimme, jo ensimmäisten puhurien vinkuessa vanteissa, Port du Grand marinan sormiponttonin kainaloon ja sammutimme lyhdyt. Matkaa kertyi 333 mailia.

Dunkerque . onkimiehiä kanavalla

Dunkerque - uusia kerrostaloja satamassa

Dunkerquen silhuettia ei voi sanoa mereltä katsottuna houkuttelevaksi. Lännestä lähestyttäessä jatkuu monen kilometrin mittainen teollisuusalue, joka näyttää valtavalta öljyjalostamolta. Lukuisista piipuista puskee taivaalle sankkaa pahanhajuista savua ja kaasulieskoja, jotka valaisevat yötaivaan. Täälläkin marina oli hyvä, meiltä satamamaksu oli 22 euroa/vrk sisältäen kaikki palvelut.

Vastaantulija Blankenbergin etapilla

Perjantaina 11.5. matka jatkui seuraavaan satamaan, 36 mailin päähän, Belgian puolelle Blankenbergiin ja siellä VVW-marinaan. Koko matkan puhalsi navakka myötätuuli ja laskettelimme pelkällä genualla perille. Lauantaina aamulla tankkasimme veneen , jonka jälkeen kävelimme rautatieasemalle ja ostimme liput Bryggeen. Kaupungin keskiaikaiset rakennukset ovat todella upeita ja lukuisten kaupunkia halkovien kanavien johdosta kutsutaankin sitä pohjolan Venetsiaksi. Tätä kaupunkia me peukutamme.

26.4. - 3.5.2012 La Coruna - Camaret sur Mer (Ranska) - L’Aber Wrac’h

Biskajan lahti on ylitetty. 371 mailia ja 3 vrk 15 tuntia. Yli viikon olimme odottaneet sopivaa keliä ja 27.4. perjantaina puoliltapäivin lähdimme La Corunasta ja otimme suunnaksi Brestin edustalla olevan Camaret sur Merin pikkukaupungin. Lähtöpäivän aamuna säätiedotukset lupasivat kohtalaista luoteenpuoleista tuulta, joka tulisi kääntymään myöhemmin länteen. Ensimmäisen matkavuorokauden jälkeen Navtex-säätiedotus antoi kuitenkin kelivaroituksen syvenevästä matalapaineesta, joka oli lähempänä Ranskan rannikkoa. Kelivaroituksen mukaan tuulen nopeus olisi beaufortin asteikolla F8 (17-21 m/s) ja suunta NW. Sunnuntai-aamuna aikaisin alkoikin tuuli nousta nopeasti ja kovat sadekuurot heikensivät näkyvyyttä. Ilman lämpötila oli koko päivän vain +5 astetta. Aallot kasvoivat nopeasti vaahtopäiksi ja tekivät matkanteon epämiellyttäväksi. Purjeina oli reivattu fokka ja pohjaan reivattu isopurje. Tuuli alkoi heikentyä maanantaina aamuyöstä, kääntyi länteen ja loppumatkan saatoimme purjehtia täysin purjein. Tiistai-aamuna kello 3 saavuimme Camaret sur Merin marinaan. Tämä etappimme oli sillä tavoin poikkeuksellinen, että Pintan kaasuhella sai kokonaisen kahden päivän mittaisen lepoajan.

Keskellä Biskajan lahtea
pyrähti yöllä kaksi pääskystä
lepotauolle veneen suojaan

Ajan Camaret sur Merissä käytimme miehistön lepoon ja tankkaukseen sekä vene tarkastettiin jokaista sopukkaa myöten eikä ongelmia löytynyt. Toukokuun alku näyttää kovin hiljaiselta Camaret sur Merissä, osa rantakadun ravintoloista on edelleen talviunilla ja satamassa ei juurikaan ollut vierasveneitä. Hienot hiekkarannat ja rannan pikku hotellit kertovat, että kesäaikaan elämä on täällä varmasti vilkasta.

Camaret sur Mer

Olemme jälleen tulleet alueelle, jossa meidän on seurattava vuorovesi- ja virtaustaulukoita. Niinpä seuraava lähtö ajoittui seuraavalle aamulle kello 9, jolloin saimme jopa kahden solmun myötävirran läpi Normandian niemen ympäri kulkevan Canal du Fourin salmen. Salmen jälkeen rannikko kääntyy koilliseen ja alkaa Englannin kanaali. Satamaksi valitsimme suojaisan lahden, jonka pohjukassa on marina ja pikku kylä nimeltään L’Aber Wrac’h. Matkaa kertyi 43 mailia. Loppumatkaksi saimme ärhäkän vastatuulen ja -virran. Moottoria apuna käyttäen puskimme viimeiset 10 mailia samassa ajassa kun alkumatkan myötävirran 33 mailia.

Hyllyllä olevat kalastajaveneet
lähtevät ylävedellä merelle

Tyypillinen omakotitalo L'Aber Wrac'hissa

 
L’Aber Wrac’hissa ensimmäisen kerran huomaa veneilysesongin lähestyvän. Matkaveneitä saapuu ja lähtee marinasta joitakin ja matkalla tänne tuli merellä muutama vene vastaan suuntana etelä.