Taitaapa Ranskankin valtionhallinnossa olla löysää. Olimme jo edellisenä päivänä nähneet laiturialueella kolme tullimiestä käyskentelemässä. Mutta tänään se tapahtui. Kuulimme koputusta ja näimme veneemme vieressä kolme pistoolein aseistettua ja siistiin siniseen uniformuihin puettuja nuoria miehiä vieressämme. He ilmoittivat kohteliaasti tekevänsä tullitarkastuksen veneeseemme. Pyysimme heitä esittämään henkilökorttinsa, minkä he auliisti tekivätkin, jonka jälkeen toivotimme heidät tervetulleeksi alukseen. Passit ja aluksen papereita tarkasteltiin ja he tekivät niistä merkintöjä omiin lomakkeisiinsa. Tarkastuksen virallinen osuus alkoi vähitellen rapistua (jos sitä oli ollutkaan) ja keskustelu rönsyili heidän kysellessä esim. kuinka monta lakkakerrosta oli aluksen sisustuksen mahonkipintoihin sivelty ja oliko lakkaus tehty siveltimellä vai ruiskulla. Lisäksi saimme heiltä suosituksia hyvistä ruokapaikoista kaupungissa. Kyllä tullimiehillä täytyisi olla hyvä onni, jos he löytäsivät tämänkin sataman etupäässä harmaahapsisten veneilijöiden joukosta merkittäviä salakuljetusrikollisia. Lienee tässäkin tarkastuksessa ollut kyseessä vain tarkastuskiintiöiden täyttäminen.
Tätä kirjoittaessamme istumme iltaa venhomme viihtyisässä ja lämpöisessä päivähuoneessa, sade ropisee kanteen, ilta tummenee yöksi, taivas on pilvinen ja säätiedotuksen mukaan tuuli kääntyy meille suotuisaksi muutaman päivän kuluttua.
Satama laskuveden aikaan |
Nousuveden aikaan, 6 tuntia ja 6 metriä myöhemmin |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti