Veneen miehistö: Juha ja Tarja - kotkalaispariskunta 50+

Tarkoituksena on viettää vuorotteluvapaata purjehtien, ilman ennalta laadittuja aikatauluja ja määrättyä päämäärää. Veneemme, vaikka onkin lujaa tekoa ja huolella varusteltu monin eri tavoin, asettaa omat rajansa sille maailmanpiirille, johon matkamme johtaa. Tavoitteenamme on löytää meille uusia paikkoja ja kohdata ihmisiä saman harrastuksen piiristä. Blogimme tarkoituksena on vapaamuotoisesti kertoa lukijoille niistä tapahtumista ja tunnelmista, joita matkalla kohtaamme.

Olkoon meidänkin ohjenuorana Vandaalien kuninkaan miehistölleen antama ohje "...tuulen mukaan kohti sitä rantaa, jota meidän Herramme on päättänyt rangaista...".

keskiviikko 17. elokuuta 2011

16. - 18.8. Viana do Castelo - Leixoes

Lähtöaamuna vallitsi ehkä koko matkan sankin sumu. Siirsimme lähtöä tunnilla siinä toivossa, että näkyväisyys hieman paranisi. Näin ei kuitenkaan käynyt ja lähdimme kello 10 matkaan. Olimme jo aiemmissa kirjoituksissa ihmetelleet sumuisten päivien runsautta Espanjan ja Portugalin rannikolla. Syy poikkeuksellisten sumujen esiintymisiin tähän aikaan vuodesta selvisi satamapäällikön kanssa keskusteltuamme aiheesta. Aiemmilla viikoilla oli alueella vallinnut tavallista kovemmat helteet, esim. Algarven maakunnassa 43 astetta, jolloin ilman kosteus oli noussut normaalia suuremmaksi. Ilmamassojen jäähdyttyä kosteus on tiivistynyt sumuksi. Suurimman osan 30 mailin matkasta meri oli ns. läskityyni vanhaa maininkia lukuunottamatta. Ajoimme koko matkan moottorilla ja isopurje oli ylhäällä rauhoittamassa veneen liikkeitä mainingin johdosta. Furuno teki 8 tunnin työpäivän.

Marina Porto Atlantico, johon kiinnityimme kello 18, on vilkkaan Leixosin kauppasataman pohjoisnurkassa. Satamalaiturilla meitä oli vastassa kaksi henkilökuntaan kuuluvaa kokenutta konkaria, jotka tottunein ottein kiinnittävät veneemme ponttoonilaituriin. Missään aiemmassa satamassa emme ole nähneet niin ammattimaisia otteita. Syy, miksi tulimme juuri Leixoksen satamaan, on meidän postilähetys. Tilasimme menneellä viikolla Helsingin lipputehtaalta uuden Suomen lipun veneeseemme kun vanha on mennyt niin kurjan näköiseksi, ettei sen kanssa kehtaisi liikkua. Espanjassa laskimme olevamme Portugalissa, Leixoksen satamassa juuri sopivasti paketin saavuttua perille. Paketti tulikin meitä seuraavana päivänä satamaan, kolmessa arkipäivässä. Lippukulttuuri veneissä on vähintääkin kirjavaa. Ranskalaisilla ja saksalaisilla näyttäisi olevan kamalimman näköiset liput, niissä on joskus jäljellä vain kolmasosa ja värit ovat haalistuneet lähes tunnnistamattomiksi. Toisaalta hollantilaisilla on usein lähes vesirajaan ulottuvat isot ja hienot liput. Vaikka lippumme on ollut kohtuullisessa kunnossa, silloin tällöin matkamme aikana meiltä on tiedusteltu lippumme alkuperämaata, toivottavasti tämä uusi lippu tunnistetaan paremmin !



Jos matkalainen saapuu Leixosin satamaan, käyntiä Porton kaupungissa ei voi ohittaa. Me teimme 10 kilometrin matkan Portoon bussilla ja matkalipun hinta oli 1,75 €/henkilö. Porto on Portugalin toiseksi suurin kaupunki Douro-joen varrella ja se kuuluu Unescon maaimanperintölistalle sen lukuisten historiallisten rakennusten ja arkkitehtuurin ansiosta. Osa vanhan kaupungin rakennuksista on kuitenkin pahasti ränsistynyt ja hylätty kun taas seinänaapurina on hyvin hoidettu vanha tai täysin uusi rakennus. Kaupunki on erityisen tunnettu muikean makuisista portviineistään. Värikästä kaupunkikuvaa elävöittää hauskasti kauppaliikkeiden kirjo. Samalla kadulla on vierekkäin ranskalaisen muotihuoneen boutigue ja lihakauppa, jonka näyteikkunassa roikkuu kaksi puolikasta sianruhoa ja niiden alapuolella päivän tarjouksessa olevat siansorkat ja -korvat.


Katunäkymä Portosta

Asuintaloja Douro-joen varrelta
 
Portviinin kuljetusalus
  
Porton kaupunkikuvaa


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti