15. - 21.12. Gran Canaria, Pasito Blanco - Las Palmas

Gran Canarian eteläkärjessä oleva Pasito Blancon marina on muutaman vuoden ikäinen ja siellä on satakunta venepaikkaa, suurin osa paikoista on paikallisten asukkaiden käytössä. Marinan ympäristössä on lomabungaloveja ja rivitalotyyppisiä huoneistoja ja alue on aidattu sekä tarkkaan vartioitu. Ajotie alueelle on suljettu puomein, joiden käytöstä vastaa liikennevartija ympäri vuorokauden. Marina-alueella ovat normaalit huoltorakennukset, pieni korjaustelakka ja lähikauppa. Aallonmurtajan kärjessä on uutuuttaan hohtava valtava ravintola, jossa normaalien ravintolapöytien lisäksi on tarjolla auringonottolavitsat ja uimalaituri, vain asiakkaat puuttuvat. Alueella on rauhallisen unelias tunnelma. Marina-alueen ulkopuolella on Meloneraksen uusi golf-keskus ja Maspalomaksen hiekkadyyneille on vain muutama kilometri. Mikäli viettäisi pisemmän ajan marinassa, vaatisi se melkeimpä auton vuokrauksen.

Pasito Blancon maisemia

Maspalomasin majakka

17.12. aamulla otimme suunnaksi saaren pohjoiskärjessä olevan Las Palmasin, jonne on matkaa noin 40 mailia. Sääennuste oli luvannut tuuleksi NE 14 m/s eli suoraan vastatuuli. Jo alkumatkasta selvisi hyvin nopeasti, että ennuste oli reilusti alakanttiin. Yritimme ensin vetää pitkän halssin avomerelle mutta tuuli jatkui yhtä voimakkaana sielläkin ja aallot vain kasvoivat ja kasvoivat, joten jatkoimme hidasta etenemistä lähempänä rannikkoa. Lopuksi purjeina olivat enää pohjaan reivattu iso ja keulassa fokka. Moottoria apuna käyttäen saimme jonkun verran parannettua nousukulmaa. Koska matkanteko venyi suunniteltua pidemmäksi päätimme hakeutua yöksi ankkuriin 16 mailia ennen Las Palmasia olevaan lahden poukamaan. Poukama on ainut kelvollinen ankkuripaikka saaren itäpuolella tällä tuulella. Karttaan ja pilottikirjaan poukama on merkitty ankkuripaikaksi. Auringon laskiessa olimme kyseisellä paikalla ja juuri kun olimme laskemassa ankkuria, näimme tai oikeastaan kuulimme rannalla virkapukuisen miehen huutamassa meille jotakin espanjaksi. Ajoimme lähemmäksi rantaa saadaksemme selvän, mistä oli kysymys. Mies viittoi ja huusi entistä pontevammin ja miehen kädet kävivät kuin tynnyrinpesijällä. Ainoa sana, minkä ymmärsimme hänen huudostaan oli "prohipido". Tässä vaiheseessa katsoimme viisaammaksi kääntyä takaisin nyt jo pimeälle merelle ja jatkaa matkaa edelleen. Tämä ei tuntunut kuitenkaan riittävän rannalla viittelöivälle miehelle vaan jostakin ilmestyi rannalle lisäksi maasto-auto, jossa vilkkuivat siniset ja punaiset hälytysvalot sekä voimakas sireenin pauhu. Meille ei täysin auennut, mistä oli kyse, emmekä jäänet sitä paikalle pohtimaan. Matka jatkui hiljaa kiirehtien kohti Las Palmasia, jonne saavuimme yöllä kello 2 ja kiinnityimme satamatoimiston odotuslaituriin. Kokonaismatkaa kertyi luovien 61 mailia. Näin tahmean suolaiseksi emme ole venettämme vielä kertaakaan saaneet tällä matkalla. Päivän aikana näimme delfiiniparven ja meitä vastaan ui puolimetrinen kilpikonna hitaasti räpylöitään heilutellen. Kohdallamme ne nosti hieman päätään vedenpinnan yläpuolelle, vilkaisi meihin päin ja jatkoi tuhatvuotista uintiaan autiolla merellä.


Halkaisijaltaan 10-metrinen seimi-rakennelma
Las Palmasin keskustassa

Las Palmasissa vietämme joulun ja odotamme innokkaina Lassea ja Raijaa vieraaksemme.

Rauhallista joulua toivottaa Pintan miehistö !