Säätietoja olemme matkamme aikana seuranneet useista lähteistä, internetissä suosituimmat sivut ovat olleet meillä PassageWeather, Windfinder, Windguru ja Ugrip. Edellisten lisäksi veneessämme on Navtex-laite ja pitkillä avomeriosuuksilla olemme lisäksi saaneet tuoreet sääennusteet satelliittipuhelimella kotijoukoilta.
 |
PassageWeatherin sivu |
 |
Navtex |
Seurasimme Madeiralla sääennusteita päivittäin. Seuraavalle viikolle ennusteet lupasivat Azoreiden ylle matalapaineen kovine etelätuulineen ja Gibraltarin salmesta purkautuisi kuin valtavasta suuttimesta kova itätuuli Atlantille päin. Näiden kahden sääsysteemin väliin näytti jäävän heikomman tuulen alue, jossa alkuviikon koillistuuli näytti viikon kuluessa kääntyvän itään ja edelleen kaakkoon. Tähän saumaan päätimme iskeä.
 |
Funchal |
 |
Metsäpaloja Madeiralla |
 |
Pieni kylä Madeiran etelärannikolla |
Vene oli varusteltu hyvissä ajoin lähtökuntoon ja maanantaina 18. päivän aamuna irrotimme kiinnitysköydet Funchalin satamassa ja otimme suunnan kohti Euroopan mannerta. Suurikokoinen hylje ui hetken veneen vieressä kun käännyimme aallonmurtajan suojasta avomerelle. Valitsimme reitin, joka kulki Madeiran länsikärjen kautta pohjoiseen. Aurinko paistoi lämpimästi ja saimme hetken nauttia myötätuulesta. Saaren länsikärjen kohdalla alkoi navakka koillistuuli kuin veitsellä leikaten. Tässä vaiheessa reivasimme purjeita. Isopurje reivattiin pohjaan ja genua käännettiin kierros sisään ja fokka jäi auki. Varsinaista tuulimittaria veneessämme ei ole mutta sen virkaa hoitaa tuuligeneraattori sekä kokemusperäinen arvio tuulen voimakkuudesta. Jos generaattori ei pyöri, on käynnistettävä moottori. Matkamme kahden ensimmäisen vuorokauden aikana tuuligeneraattorimme teki töitä hartiavoimin. Kolmantena vuorokautena tuuli kääntyi itään ja heikkeni hieman. Neljännen päivän iltayöstä itätuuli voimistui yllättäen niin kovaksi, että jouduimme ottamaan genuan kokonaan sisään. Onneksi kovaa tuulta kesti vain muutaman tunnin, jonka jälkeen tuuli heikkeni ja kääntyi kaakkoon. Viidentenä matkapäivänä kun matkaa Lissaboniin oli noin 180 mailia, tuuli heikkeni ja aallokko oli niin terävää, että vauhtimme hidastui niin paljon, että meidän oli käynnistettävä moottori. Kuudentena päivänä oli osan aikaa jopa täysin tyyntä. Samanaikaisesti Navtex antoi varoituksen korkeista aalloista kaakon suunnalta. Vaikka oli tyyntä valtameren mainingit olivat melkoisia, aallon harjojen väli oli 50-100 metriä ja niiden korkeus oli 4-5 metriä. Lähestyimme Portugalin rannikolla olevaa laivojen reittijako-vyöhykettä sopivasti juuri pimeyden laskeuduttua. Reittijako-vyöhyke muodostuu neljästä kaistasta, kaksi länsipuolella olevaa kaistaa suuntautuu etelään ja itäpuolen kaistat pohjoiseen. Kummankin kulkusuunnan länsipuoliset kaistat ovat varattu vaarallisia aineita kuljettaville aluksille. Loput kaksi kaistaa ovat varattu normaalille liikenteelle. Vyöhyke on kokonaisuudessaan noin 20 mailia ja meiltä kesti sen ylitys nelisen tuntia. Kumpaankin suuntaan aluksia kulki todella tiheästi. Vyöhyke on ylitettävä kohtisuoraan. Ais-laitteen antamien tietojen avulla saatoimme turvallisesti löytää meille suotuisan ylityskohdan. Varhain maanantaina 26.3. kello 04:30 olimme tehneet matkamme pisimmän avomeriosuuden ja kiinnityimme Cascaisin marinan odotuslaituriin. Matka-aika oli 6 vrk 18 tuntia ja matkaa kertyi 665 mailia. Moottori kävi matkan aikana 54 tuntia. Näimme useimpina päivinä delfiiniparvia ja yhden noin 30 senttisen kilpikonnan. Tyyninä päivinä meitä ihmetytti valtavat meduusa-esiintymät, veden pinnalla näkyi niiden vaaleansininen noin 1-3 cm halkaisijaltaan ilmakuplaa muistuttava purje. Toisinaan niitä oli jopa kymmeniä neliömetrin alueella ja esiintymiä jatkui liki sadan mailin matkalla.
Tyytyväisinä ja raukeina hyvin sujuneesta pitkästä merimatkasta kömpi nyt hieman pesukarhun näköinen Pintan miehistö ensimmäisille kunnon yöunille viikkoon.
 |
Caiscais, marina taustalla |