4. - 11.4.2012 Cascais - Leixos, Portugali - Vigo, Espanja

Suotuisimpia tuulia odotellessa teimme päiväretken Lissaboniin. Päätimme katsastaa vuoden 1998 EXPO-maailmannäyttelyalueen, joka sijaitsee Lissabonin itälaidalla uudessa kaupunginosassa. Maanantaina aamulla kävelimme Cascaisin rautatieasemalle ja ostimme meno-paluuliput kohteeseen. Ystävälliseltä virkailijalta saimme ohjeet kuinka matka sujuisi nopeammin jos junamatkan jälkeen taittaisimme loppumatkan kahdella eri metrolinjalla. Niinpä 55 minuuttia myöhemmin seisoimme EXPO-park -alueen rautatieasemalla. Alueen rakennuskanta edustaa modernia kaupunkiarkkitehtuuria, joka on täydellinen vastakohta Lissabonin keskustan rakennuksille. Alueella järjestetään runsaasti erilaisia näyttelyjä ja tapahtumia. Vierailimme meriakvaariossa, jonka kerrotaan olevan Euroopan toiseksi suurin.

EXPO-park rautatieasema

Vasco da Cama -tower
ja taustalla17 km pitkä
Vasco da Cama -silta

Vesiputoustaideteos

Akvaarion asukas

Lähtöaamuna seitsemän aikaan, pitkäperjantaina, piti hieraista silmiä kun katsoi lämpömittaria mutta toden totta oli silmiä uskottava, lukema oli +8 astetta. Aallonmurtajan jälkeen otimme suunnan rannikkoa pitkin kohti pohjoista. Tavoitteemme oli jatkaa matkaa aina Leixosiin asti, jonne matkaa kertyisi noin 180 mailia. Länsituuli kuljetti meitä 50 mailia Berlengan saaren itäpuolelle, jonka jälkeen tuuli tyyntyi totaalisesti. Loppumatkaa tahditti Westerbeke. Vaikka isopurje oli skuutattu tiukasti keskelle teki maininki toisin paikoin matkanteon todella epämiellyttäväksi. Lähellä Leixosin satamaa, jonne saavuimme sunnuntaina yöllä kello 4, oli yllättävän vilkas laivaliikenne sisään ja ulos satamasta. Tähän aikaan yöstä piti meidän kiinnittyä marinan odotuslaituriin odottamaan aamun valkenemista. Sunnuntaipäivän vietimme miehistön akkuja ladaten ja jatkoimme seuraavana aamuna matkaa eteenpäin. Matkan päänä oli Vigo Espanjassa, jonne matkaa oli 70 mailia. Sääennuste lupasi ulommaksi merelle luoteistuulta, joten teimme matkaa aivan rannikon tuntumassa, jossa tuuli oli hyvin heikkoa. Vigossa päätimme mennä kaupungin keskustassa olevaan marinaan, nimeltään Puerto Deportivo Vigo. Saavuimme marinaan aamuyöstä ja pitkästä aikaa kunnon vesisateessa, ilman lämpötila oli +10 ja merivesi +13 astetta. Tuuli kääntyi muutama maili ennen Vigoa lounaaseen ja oli hyvin puuskaista. Löysimme aallonmurtajan sisältä lyhyen ponttoonilaiturin pätkän, johon jäimme odottamaan aamua. Aamulla kutsuimme marinaa VHF-puhelimella, jonka jälkeen marinero ajoi kumiveneellä veneemme viereen ja ohjasi meidät marinan upouuteen laajennusosaan. Olemme ilmeisesti ainoa vierasvene koko marinassa.

Suurimpia delfiinejä,
joita olemme nähneet,
pituus noin 3 metriä

Kemikaalitehdas Leixosen marinan vieressä
vuonna 2009 oli marina suljettu
tehtaalla sattuneen räjähdyksen johdosta

Merilounas

Real Club Nautico Vigossa
kuka vielä väittää, ettei
puutarhureilla ole mielikuvitusta?

Vigoa lähestyessämme erilaisten kalastusalusten, isojen ja pienten, liikenne vilkastui huomattavasti vaikka olikin yö. Koko Portugalin ja Espanjan rannikolla on kalapyydysten, etupäässä verkkojen, määrä valtava. Pyydykset on merkitty lipuin mutta usein merkkinä on pelkkä pieni kanisteri tai likaiseksi pinttynyt koho. Niiden havaitseminen päiväsaikaan aaltojen välissä on vaikeaa ja yöllä mahdotonta. Pyydysten määrä tuntuu vähenevän oleellisesti 100 metrin syvyyskäyrän ulkopuolella. Pyydysten määrä on todella niin mittava, että syksyinen Mussalon lahti näyttää autiolta tähän verrattuna.

Pyydyskohot á la Portugal