8.6. - 10.6. Simrishamn – Smygehamn

Lähtöpäivän aamuna oli mitä sankin sumu.  Neuvosto päätti, että emme lähde vielä minnekään.  Päätimme tarkastella tilannetta uudelleen pidennetyn kahvitauon jälkeen, jolloin päätös oli yksimielinen lähdön puolesta.  Tutkan näyttö säädettiin mailin skaalalle ja karttaplotterin näytöllä näkyvät ais-maalit. Köydet irti ja etenimme moottorilla hiljaa aallonmurtajan aukolle.  Sumu oli niin sakea, että silmin ei kunnolla erottanut aallonmurtajan sisääntuloportin reunoja.  Tavoitteemme oli ajaa 10 mailia etelään ja sen jälkeen länttä kohti Skånen kaakkoisnurkkaa.  Liikenne oli poikkeuksellisen hiljaista ja tutkassa näimme muutamia aluksia.  Skånen kaakkoispuolella tuuli E 7 m/s virisi, jolloin nostimme purjeet ja arvelimme sumun hälvenevän mutta sumu jatkui vielä noin tunnin verran.  Yht’äkkiä aurinko tuli näkyviin sumuverhon takaa ja pohjoisen puolella avautui  Skånen kumpuileva rannikko, jossa näimme rypsipeltojen orastavan keltaiset kukinnot ja laajat lehtipuumetsiköt.  Loppumatkan purjehdimme spiiratulla virsikirjalla reippaassa itätuulessa.

Illalla saavuttaessa Smygehamniin, joka on Ruotsin eteläisin piste, jostain taas ilmestyi ukkoskuuro ja pääsimme kiinnittymään sataman laituriin sateessa kuten edellisessäkin satamassa. Satamakapteeni oli paikalla ja viittelöi meille sopivan aisapaikan.  Keskustellessamme satamakapteenin kanssa, ilmeni, että hän oli useita kertoja vieraillut jo taaksejääneen merimiesuransa aikana Kotkan ja Haminan satamissa.  Nyt Dieter hoiteli tunnollisesti tämän valtaväyliltä syrjään jääneen pienen marinan asioita. Kouluruotsilla ei ollut suurtakaan merkitystä Skånen alueella paikallisväestön murretta kuunnellessamme.
  

Kauniilla Skånen peltomaisemilla oli toinenkin puolensa.  Marinassa uiskenteli pahimmillaan 10 senttiä paksuja ja suurimmillaan noin metrin halkaisijaltaan olevia, pahalle haisevia levälauttoja. Aikansa kelluttuaan lautat vajosivat pohjaan, josta ne jonkin ajan kuluttua pullahtivat pintaan kaasukuplina. Haiseva leväkasvusto oli monin paikoin niin sakeaa, että marinasta pois lähdettäessä moottorin merivesisuodatin tukkeutui kaksi kertaa. Mutta onneksi suodattamien pesu meillä ei ole mitään outoa hommaa edes aamuseitsemältä.

Simrishamnin aamu-uninen katu