25. - 27.6. Spiekeroog - Langeook

Kyllästyimme odottamaan tuulen kääntymistä meille suosiollisemmaksi ja päätimme siirtyä seuraavalle saarelle Wangeroogista länteen olevalle Spiekeroogin saarelle. Lähtöajaksi valitsimme klo 19, jolloin oli ylävesi koska alaveden aikaan suurin osa väylästä muuttuu kuivaksi maaksi. Väylä on merkitty meille oudolla tavalla. Merenpohjaan on isketty koivuvarvut, jotka ovat halkaisijaltaan muutaman sentin. Vasemmalla puolella väylää koivunoksat sojottavat ylöspäin ja oikealla puolella on riun latvaan isketty ikäänkuin varpuluuta, jossa oksat sojottavat alaspäin ! Mutta hyvin tuntuivat merkit olevan kohdallaan koska turvallisesti navigoimme merkkien mukaan määränpäähän. Koivut sopivat kuitenkin hyvin teemaan, olihan kyseessä meidän juhannus, juhlista jaloin. Onneksi koivut oli sijoitettu tiheään koska sää oli tuhnuinen sateen ja sumun takia.

Satama oli hyvin Wangeroogin sataman kaltainen, ferry- ja huvivenelaitureineen. Paikalla oli lähinnä hollantilaisia ja saksalaisia veneitä. Lähtöaamuna tunnelmaamme kohotti saksalaisen naapuriveneen rouvan laiturilla esittämä kysymys: "Minkä maan lippu teillä oikein on veneen perässä ?"  Saatuaan selvityksen lipun alkuperästä rouva riensi veneelleen, jonka kajuutasta kuului vapaasti suomennettuna " Udo, Udo, se on Suomen".

Koivu väylämerkkinä