Veneen miehistö: Juha ja Tarja - kotkalaispariskunta 50+

Tarkoituksena on viettää vuorotteluvapaata purjehtien, ilman ennalta laadittuja aikatauluja ja määrättyä päämäärää. Veneemme, vaikka onkin lujaa tekoa ja huolella varusteltu monin eri tavoin, asettaa omat rajansa sille maailmanpiirille, johon matkamme johtaa. Tavoitteenamme on löytää meille uusia paikkoja ja kohdata ihmisiä saman harrastuksen piiristä. Blogimme tarkoituksena on vapaamuotoisesti kertoa lukijoille niistä tapahtumista ja tunnelmista, joita matkalla kohtaamme.

Olkoon meidänkin ohjenuorana Vandaalien kuninkaan miehistölleen antama ohje "...tuulen mukaan kohti sitä rantaa, jota meidän Herramme on päättänyt rangaista...".

perjantai 24. kesäkuuta 2011

22.6. Wangerooge

Lähtö Cuxhafenista klo 05:00 ylävedellä länteen. Etapiksi valitsimme Friisien saarten itäisimmän saaren Wangeroogen, joka on tunnettu saksalaisten suosimana kylpylä- ja rantalomakohteena.  Alkumatkalla jouduimme kiertelemään useita kalastusaluksia, jotka vetivät laahusnuottia alustensa sivuilla.  Pohjanmerelle päästyämme puhalteli lounainen niin pontevasti, että saatoimme ensimmäistä kertaa tällä matkalla laittaa isoon purjeeseen reivin. Alkumatkan myötävirta vaihtui noin solmun vastavirraksi, joka yhdistettynä mainingin vastaiseen suuntaan aiheutti sen, että tuulen alkaessa tyyntyä jouduimme ajamaan toisen halssin koneen avustamana ja toisen purjehtien.

Wangeroogen pohjoisesta satamaan johtava väylä oli merkitty hyvin poijuin, mikä olikin tarpeen koska alavedellä väylä osittain muuttuu meillekin liian matalaksi.  Näimme alavedellä paljastuvilla hiekkasärkillä makailevan kasapäin hylkeitä ja yksi veijari kävi kurkistelemassa meitä venhomme perän takana. 

Wangeroogen saari on Friisien saarien itäisin saari ja se on noin 10 km pitkä ja 2 leveä, matalarantainen, pensaikkoa kasvava, hiekkadyynien muovaama ja osittain luonnonsuojelualuetta oleva lomasaari.  Friisien saariryhmän erottaa Saksan pohjoisrannikosta noin kolmen mailin levyinen merenselkä, joka alaveden aikana kuivuu lähes kokonaan!  Saarella on pieni lentokenttä ja pienen sataman ja kaupungin keskustan välillä kulkeva rautatie. Yläveden aikaan saarelle ajaa yhteysalus tuoden saarelle matkailijoita ja tarvikkeita.  Saareen tutustuimme vuokraamalla polkupyörät, joilla kiersimme lähes koko saaren.  Kolmen viranomaisauton, yhden traktorin ja parin sähköauton lisäksi emme nähneet muita kulkupelejä kuin polkupyöriä. Lapset ja vähän laiskemmat koirat oli istutettu polkupyörän perässä vedettäviin pikku kärryihin. 

Voipuneina päivän ponnistuksista nautimme tällä kertaa Pintan päivähuoneessa perin saksalaisen päivällisen, joka koostui pannulla kypsäksi paistetusta mehevästä tuore-bratwurstista, parsamuhennoksen ja hapankaalin kera. Wursti huuhdeltiin alas pilssin viileydestä esiin kopeloidulla Warsteinerillä.

Juhannusaatto olisi huomenna mutta Saksassa sitä ei noteerata millään tavalla ja jäämme viettämään juhannusta tälle länsituulten riivaamalle saarelle.

Friisien saarten niittymaisemaa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti