18. - 23.8. Leixoes - Peniche - Cascais - Lissabon

Reedsin almanakan satamatiedot ovat pitäneet hyvin paikkansa mutta Leixoksen kohdalla tiedot eivät vastanneet täysin kokemuksiamme, satama oli almakan tiedoista poiketen mielestämme hyvä. Ympäristö oli odotettua siistimpi, öljykalvosta vedessä satamassa ei ollut tietoakaan ja kielitaitoinen henkilökunta oli todella ystävällistä ja avuliasta.

Espanjan luoteiskärjestä, La Corunasta aina Lissaboniin asti tyypillistä säätä matkamme aikana voi kuvailla lyhyesti: luoteesta puhaltaneet tuulet ovat olleet heikkoja tai on ollut jopa täysin tyyntä ja aamusumut ovat olleet todella sakeita ja ilma on kirkastunut yleensä vasta iltapäivällä sekä meriveden lämpötila on ollut 17-18 astetta. Sama kaava toistui myös tällä osuudella. Varmaankin olemme ajaneet moottorilla puolet tästä matkasta. Vaikka olemme kulkeneet vain muutaman mailin päässä rannikosta, sitä ei ole useinkaan saattanut nähdä sumun takia.

Kaiken kaikkiaan päivät ovat kuluneet tavattoman nopeasti. Havahduimme ajan rientämiseen erityisesti saatuaamme viestin kummitytöltä koulujen alkamisesta Suomessa, Portugalissa lapset aloittavat koulun syykuun alusta. Lissaboniin saavuttaessa matkaa on taitettu jo kolme kuukautta.

Penichen kaupungin pienessä marinassa vietimme viikonlopun. Siellä törmäsimme ensimmäisen kerran siihen, että sisääntulokirjautumista hoiti kaksi eri viranomaista ja eri paikoissa, tulli ja satamaviranomainen, kummassakin täytettiin saman sisältöinen blanketti.  Kaupungissa on isohko kalasatama ja sen rannat ovat surfaajien toiveiden täyttymys ja kaupungin silhuettia komistaa vanha 1500-luvulta peräisin oleva linnoitus, jossa myöhemmin mm. diktaattori Salazar säilytti toisinajattelijoitaan.

Linnoitus Penichessä

Penichen niemenkärki

Laajamittaiseen kalastukseen ja kalasatamiin liittyy olennaisesti lokit ja lokinpaska. Lokkeja pesii kalasatamien ympäristöissä valtavissa yhdyskunnissa ja niiden kaklatus täyttää yötäpäivää ilman. Ehkäpä suurimman lokkien yhdyskunnan tapasimme Ranskassa Boulogne Sur Merissä, jossa toiminnan lopettanut ferry-terminaalirakennus oli lokkien ja niiden pesien valtaama. Tunnelma paikkaa ohitettaessa toi etäisesti mieleen Hitckokin linnut -elokuvan. Useassa marinassa ongelma on hoidettu taitavasti kiinnittämällä siimat laituriponttoonien yläpuolelle. Systeemi toimii tehokkaasti. Penichessä kyseiset siimat olivat ilmeisesti vielä kaupassa.

Lokkiparvi kalastusaluksen ympärillä

Matkalla Penichestä Cascaisiin kiersimme Euroopan läntisimmän kärjen, meren sylistä nousevan Capo da Rocan jylhän kallioniemen. Tällä etapilla katkesi tuuliperäsimen akseli sokkatapin kohdalta. Vesilapa jäi kieppumaan varmistusnarun varaan, josta se ongittiin takaisin veneeseen. Lissabonissa on lisätöitä tiedossa.


Capo da Roca

Porto de Recreio Oeiras on 6 vuotta vanha marina, 14 km Lissabonista länteen ja on ns. täyden palvelun marina. Normaalien palveluiden lisäksi tarjolla on mahdollisuus käyttää viereistä hiekkarantaa ja valtavan kokoista merivesiuima-allasta. Marinassa kaikki on puhdasta ja hyvin hoidettua ja varmastikin yksi parhaista, joissa olemme vierailleet. Vuorokausimaksu on meiltä 28 euroa. Matka marinasta Lissaboniin taittuu parhaiten junalla. Edestakainen lippu maksaa 3,90 euroa/henki. Olemme aikaisemmalla matkallamme Lissaboniin tutustuneet kaupungin merkittävimpiin nähtävyyksiin joten saatoimme tällä kerralla ottaa rennommin ja vain katsella kaupunkia ja seurata miljoonakaupungin kiihkeää sykettä. Lissabon on matkakohteena ainutlaatuinen.

Lissabon

Cascais

Marina Oeiras

16. - 18.8. Viana do Castelo - Leixoes

Lähtöaamuna vallitsi ehkä koko matkan sankin sumu. Siirsimme lähtöä tunnilla siinä toivossa, että näkyväisyys hieman paranisi. Näin ei kuitenkaan käynyt ja lähdimme kello 10 matkaan. Olimme jo aiemmissa kirjoituksissa ihmetelleet sumuisten päivien runsautta Espanjan ja Portugalin rannikolla. Syy poikkeuksellisten sumujen esiintymisiin tähän aikaan vuodesta selvisi satamapäällikön kanssa keskusteltuamme aiheesta. Aiemmilla viikoilla oli alueella vallinnut tavallista kovemmat helteet, esim. Algarven maakunnassa 43 astetta, jolloin ilman kosteus oli noussut normaalia suuremmaksi. Ilmamassojen jäähdyttyä kosteus on tiivistynyt sumuksi. Suurimman osan 30 mailin matkasta meri oli ns. läskityyni vanhaa maininkia lukuunottamatta. Ajoimme koko matkan moottorilla ja isopurje oli ylhäällä rauhoittamassa veneen liikkeitä mainingin johdosta. Furuno teki 8 tunnin työpäivän.

Marina Porto Atlantico, johon kiinnityimme kello 18, on vilkkaan Leixosin kauppasataman pohjoisnurkassa. Satamalaiturilla meitä oli vastassa kaksi henkilökuntaan kuuluvaa kokenutta konkaria, jotka tottunein ottein kiinnittävät veneemme ponttoonilaituriin. Missään aiemmassa satamassa emme ole nähneet niin ammattimaisia otteita. Syy, miksi tulimme juuri Leixoksen satamaan, on meidän postilähetys. Tilasimme menneellä viikolla Helsingin lipputehtaalta uuden Suomen lipun veneeseemme kun vanha on mennyt niin kurjan näköiseksi, ettei sen kanssa kehtaisi liikkua. Espanjassa laskimme olevamme Portugalissa, Leixoksen satamassa juuri sopivasti paketin saavuttua perille. Paketti tulikin meitä seuraavana päivänä satamaan, kolmessa arkipäivässä. Lippukulttuuri veneissä on vähintääkin kirjavaa. Ranskalaisilla ja saksalaisilla näyttäisi olevan kamalimman näköiset liput, niissä on joskus jäljellä vain kolmasosa ja värit ovat haalistuneet lähes tunnnistamattomiksi. Toisaalta hollantilaisilla on usein lähes vesirajaan ulottuvat isot ja hienot liput. Vaikka lippumme on ollut kohtuullisessa kunnossa, silloin tällöin matkamme aikana meiltä on tiedusteltu lippumme alkuperämaata, toivottavasti tämä uusi lippu tunnistetaan paremmin !

Jos matkalainen saapuu Leixosin satamaan, käyntiä Porton kaupungissa ei voi ohittaa. Me teimme 10 kilometrin matkan Portoon bussilla ja matkalipun hinta oli 1,75 €/henkilö. Porto on Portugalin toiseksi suurin kaupunki Douro-joen varrella ja se kuuluu Unescon maaimanperintölistalle sen lukuisten historiallisten rakennusten ja arkkitehtuurin ansiosta. Osa vanhan kaupungin rakennuksista on kuitenkin pahasti ränsistynyt ja hylätty kun taas seinänaapurina on hyvin hoidettu vanha tai täysin uusi rakennus. Kaupunki on erityisen tunnettu muikean makuisista portviineistään. Värikästä kaupunkikuvaa elävöittää hauskasti kauppaliikkeiden kirjo. Samalla kadulla on vierekkäin ranskalaisen muotihuoneen boutigue ja lihakauppa, jonka näyteikkunassa roikkuu kaksi puolikasta sianruhoa ja niiden alapuolella päivän tarjouksessa olevat siansorkat ja -korvat.


Katunäkymä Portosta



Asuintaloja Douro-joen varrelta

 

Portviinin kuljetusalus

  

Porton kaupunkikuvaa



13. - 16.8. Baiona - Viana do Castelo (Portugali)

Lähtöä edeltävä iltana siirryimme Baionan marinasta polttoainelaiturin kautta poijuun aallonmurtajan suojaan. Ilta oli erittäin kaunis, tyyni ja helteinen. Veneen pohjassa olevan lämpöanturin mukaan veden lämpötila oli 17, 5 astetta, huolimatta siitä, että vesi tuntui erittäin raikkaalta, pulahdimme uimaan veneen perästä. Myöhemmin illalla täyden kuutamon valaistessa merenpinnan istuimme veneen avotilassa ja kuuntelimme kaupungilta kantautuvia ääniä.

Aamun koitteessa kello 7 irrotimme köyden poijusta ja suuntasimme matkan kohti Portugalin rannikkoa, Viana do Castelloa, jonne matkaa on 30 mailia. Matkanteko sujui vanhan reseptin mukaan purjeita ja konetta käyttäen. Muutamaa tuulenpuuskaa lukuunottamatta meri oli lähes tyyni.

Iltapäivällä saavuimme Lima -joen suulle, jonka pohjoisrannalla sijaitsee pittoreski Viena do Castelo, Portugalin pohjoisin kaupunki. Kiinnityimme kaupungin marinaan, johon ajetaan sisään avattavan sillan kautta. Silta avautui pyynnöstä VHF-kanavalla 9, jota samaa kanavaa muutkin Portugalin satamat käyttävät. Venesatama ja koko kaupunki oli piristävä yllätys. Kaupungissa oli todella paljon kauniita, hyväkuntoisia, vanhoja rakennuksia ja niiden rinnalla moderneja julkisia rakennuksia. Kaupunki ja sen satama ovat kuuluisia siitä kun monet portugalilaiset löytöretkeilijät lähtivät muinoin etsimään ja valloittamaan uusia mantereita ja rikkauksia. Sana Alfonso esiintyy kovin monessa kadun ja aukion nimessä. Paikkakuntalaisten mielestä kaupunki on siinä mielessä ainutlaatuinen, että maailmassa ei ole montaa paikkaa, jossa voi samalla näkymällä nähdä valtameren, joen ja vuoret. Satamamaksu meiltä oli yhdeltä vuorokaudelta 16,20 euroa.


Yksi Viana do Castellon kirkoista

  

Korkkitammi


 

Santa Luzian muistomerkkikirkko 



Takana satama, Lima-joki ja valtameri vuorelta katsottuna

10. - 12.8. Vigo - Baiona

Helle on jatkunut nyt kokonaista neljä päivää, joka on ihme kyllä meille tämän kesän ennätys. Viiden vuorokauden ennuste lupaa kesän jatkuvan edelleen. Keskiviikkona 10. 8. irrotimme köydet maan kahleista ja otimme suunnan kohti Baionaa, joka on 10 mailia Vigosta etelään. Meri oli lähes peilityyni joten moottorilla ajoa oli taas tarjolla. Baionassa kiinnityimme Monte Real Club de Yates -marinaan, joka sijaitsee upealla paikalla vanhan linnakkeen juurella. Linnake on rakennettu korkealle kallioniemekkeelle, josta avautuu verraton näkymä Atlantille länteen sekä itse kaupungin lahdelle. Marinaamme ympäröivä maisema muodostaa kokonaisuuden, joka on yksi tähän astisen matkamme upeimpia.

Linnake Baionan satamassa

Baiona on pieni ja viehättävä espanjalaisten lomakaupunki. Katukahvilat ja ravintolat täyttää puheensorina tai ehkä meikäläisittäin pikemminkin huuto, jonka saa aikaan espanjalaisten eloisuus. Olimme eilen iltapäiväkahvilla eräässä Pastelaariassa, jossa oli samaan aikaan muutama espanjalainen seurue keskustelemassa ääneekkäästi ja suuri taulutelevisio pauhasi huoneen nurkassa kaupallisia tiedotteita sekä kaiken kukkuraksi ravintolan suuri kahviautomaatti ulisi kuin lähtökiidossa oleva suihkukone.

Maisema Baionasta pohjoiseen - oikealla Espanjan rannikko

Kaupungin lahdella on museoaluksena replika Kolumbuksen Pinta -aluksesta, joka selviytyi taitavan kapteeninsa ansiosta Amerikan löytöretkeltään Baionaan.

Näkemämme vierasveneet ovat pääosin portugalilaisia ja englantilaisia. Vuorovesiin emme ole kiinnittäneet enää juurikaan mitään huomiota Biskajan ylityksen jälkeen vaikka täälläkin Baionassa vuoroveden vaihtelu on tällä hetkellä noin kolme metriä.

7. - 9.8. Portosin - Vigo

Sunnuntaiaamuna otettiin suunnaksi Vigon edustalla Islas Cies -saaret, joita Reedsin nautical almanakka kehuu erinomaiseksi ankkuripaikaksi. Matkalla meri oli niin tyyni, että jouduimme ajamaan moottorilla suurimman osan matkasta. Illalla kello 9 ankkuroimme Islas Cies -saarten itäpuolella olevan hiekkapoukaman suojaan. Luonnonsuojelualueeksi nimetyt saaret ovat suosittu päiväretkikohde paikallisille asukkaille. Nopeat katamaraanialukset kuljettavat matkalaisia lähikaupungeista, Vigosta ja Baionasta, nauttimaan auringosta ja saaren lähes valkeasta hiekasta oleville uimarannoille. Valkohiekkaiset poukamat muodostavat voimakkaan kontrastin saaren jylhien kallioiden ja matalaa puustoa kasvavien jyrkkien rinteiden kanssa. Ankkuroimme 7 metrin syvyyteen ja vesi oli niin kirkasta, että näimme ankkurin valkeassa hiekkapohjassa. Maiseman kauneutta oli jäänyt ihastelemaan meidän lisäksi kymmenkunta muutakin matkavenettä.

Taustalla nuotan veto Cies -saaren rannalla

Aurinkoinen aamu Cies -saarilla

Seuraavana aamuna purjehdimme raikkaassa sivutuulessa Vigoon, jonne matkaa on 8 mailia. Opaskirjojen mukaan Vigon kaupunki, jossa asukkaita liki puoli miljoonaa, on Euroopan merkittävin kalastussatama. Tämä on matkalaisen helppo uskoa kun antaa katseen kulkea pitkin kaupungin rantoja. Lukemattomat erilaiset ja erikokoiset kalastusalukset, kalanjalostustehtaiden loppumattomat terminaalirivistöt ja telakkahallit, joissa rakennetaan ja kunnostetaan aluksia pienistä aina suuriin valtamerikalastusaluksiin asti. Vigon kaupunki on rakennettu vuorten ympäröimille rinteille ja paikoin kaupungin korkeuserot ovat melkoisia. Kaupunkia on kehuttu rumaksi mutta Vigolla on ainakin kahdet kasvot. Kaupungin keskustan yleisilme on hyvinkin moderni, upeita rakennuksia, leveitä kävelykatuja boutigueineen ja vehreitä puistoja solisevine suihkulähteineen.

Kalastusaluksia Vigossa

Olimme Vigossa kaksi päivää, joista ensimmäisen vuorokauden olimme Marina Davilassa, tyylikäs ja hieman steriili mutta kävelymatka oli niin pitkä kaupunkiin, että toisen vuorokauden olimme Licea Bouzas Marinassa, joka oli edellisen vastakohta. Kyseinen satama ei ollut lainkaan vierasvenesatama mutta ystävällinen henkilökunta tarjosi meille kohtuuhintaisen laituripaikan kaikilla herkuilla.
　

1. - 5.8. La Coruna - Camarinas - Muros - Portosin

La Corunasta olemme siirtyneet muutaman kymmenen mailin päivämatkoja Costa del Muertas -rannikkoa pitkin etelään päin. Eipä tarvitse paljon arvailla, mistä kuolemaan kalskahtava nimi johtuu rantamaisemaa katsellessa. Korkeat, tummanpuhuvat ja rosoiset rantakalliot eivät tarjoa suojasatamaa matkalaisille. Atlantin valtavat mainingit murtuvat vaahtoavina pärskeinä vasten rantakallioita. Siellä täällä ranta polveutuu pieneksi lahdeksi, jonka pohjukassa on muutamia kalastajakyliä. Atlantin valtameri on ollut meille suotuisa tällä osuudella, keli on ollut jopa turhankin tyyntä, niin että olemme joutuneet ajamaan moottorilla välillä pitkiäkin matkoja. Useana päivänä on paistanut aurinko mutta yllättävän paljon on ollut sumuisia päiviä. Välillä sumu on äitynyt niin sankaksi, että olemme joutuneet navigoimaan tutkan avustumana. Rannikon tuntumassa liikkuu paljon pieniä paikallisia kalastusaluksia ja jonkin verran purjeveneitä, jotka ovat pääosin hollantilaisia ja ranskalaisia.

Sumuinen päivä Muroksen lahdella - kovin moni päivä on ollut tämän näköinen

Camarinaksen kylässä, jossa vietimme pari päivää, tapasimme Seaiiris -veneen Oulusta, jonka miehistön; Raimon ja Iiriksen kanssa istuimme rattoisan illan tietojamme vaihdellen.

Costa del Muertas loppuu karkeasti ottaen etelässä Capo Finisterren jylhään majakkaniemeen, jonka jälkeen rannikko saa ystävällisemmän ilmeen. Pitkälle sisämaahan työntyvät polvekkeiset lahdet tarjoavat veneilijöille suojaisia ankkuripaikkoja, joita ei ole liiemmin ollut tarjolla Kielin kanavan jälkeen. Lahtien rannoilla on kalastajakyliä ja niissä on kalasatamien yhteyteen rakennettuja huvivenesatamia. Näissä pikkukylissä on ollut hauska seurata paikallisten tavallisten perheiden arkipäivää. Pienet, erittäin kauniisti puetut lapset ja vanhukset ovat täällä selvästikin arvostettuja ja he ovat usein perheen huomion keskipisteenä. Rantakahvilat ovat paikallisten kokoontumispaikkoja, joissa vaihdetaan äänekkäästi päivän kuulumiset.

Ria de Camarinas

Sääennuste lupasi koko torstaille sadetta, niinpä jäimme Muroksen sataman edustalle ankkuriin odottamaan sään kirkastumista. Perjantaiaamuna ankkurin nosto osoittautui kuitenkin astetta haasteellisemmaksi. Ankkurivintturin ääni muuttui sellaiseksi, että ketjun päässä oli jotakin muutakin kuin pelkkä ankkuri. Vintturi jaksoi vetää ankkurin juuri ja juuri 2 metriä meren pinnasta, jolloin näimme ankkuriin takertuneen paksun kaapelin. Keksin avulla saimme uitettua paksun köyden kaapelin alitse ja ketjua laskemalla saimme ankkurin irrotettua kaapelista. Kahvikupponen maistui tavallista paremmalta onnistuneiden talkoiden jälkeen.

Nyt on tarjolla vain vastatuulta ja odotamme Portosin satamassa tuulen kääntymistä, jonka jälkeen suuntaamme matkamme kohti Vigon kaupunkia. Yksi harvoja hyötyjä pienestä veneestä on, että satamaksut määäräytyvät useimmiten metrihinnan mukaan. Täällä Portosissa vuorokausimaksu meiltä on 24 euroa sisältäen sähkön ja veden sekä langattoman yhteyden.

Portosin sataman pohjukkaan upoksissa hinattu kalastusalus - tarkemmin tarinaa emme tunne