1. - 5.8. La Coruna - Camarinas - Muros - Portosin

La Corunasta olemme siirtyneet muutaman kymmenen mailin päivämatkoja Costa del Muertas -rannikkoa pitkin etelään päin. Eipä tarvitse paljon arvailla, mistä kuolemaan kalskahtava nimi johtuu rantamaisemaa katsellessa. Korkeat, tummanpuhuvat ja rosoiset rantakalliot eivät tarjoa suojasatamaa matkalaisille. Atlantin valtavat mainingit murtuvat vaahtoavina pärskeinä vasten rantakallioita. Siellä täällä ranta polveutuu pieneksi lahdeksi, jonka pohjukassa on muutamia kalastajakyliä. Atlantin valtameri on ollut meille suotuisa tällä osuudella, keli on ollut jopa turhankin tyyntä, niin että olemme joutuneet ajamaan moottorilla välillä pitkiäkin matkoja. Useana päivänä on paistanut aurinko mutta yllättävän paljon on ollut sumuisia päiviä. Välillä sumu on äitynyt niin sankaksi, että olemme joutuneet navigoimaan tutkan avustumana. Rannikon tuntumassa liikkuu paljon pieniä paikallisia kalastusaluksia ja jonkin verran purjeveneitä, jotka ovat pääosin hollantilaisia ja ranskalaisia.

Sumuinen päivä Muroksen lahdella - kovin moni päivä on ollut tämän näköinen

Camarinaksen kylässä, jossa vietimme pari päivää, tapasimme Seaiiris -veneen Oulusta, jonka miehistön; Raimon ja Iiriksen kanssa istuimme rattoisan illan tietojamme vaihdellen.

Costa del Muertas loppuu karkeasti ottaen etelässä Capo Finisterren jylhään majakkaniemeen, jonka jälkeen rannikko saa ystävällisemmän ilmeen. Pitkälle sisämaahan työntyvät polvekkeiset lahdet tarjoavat veneilijöille suojaisia ankkuripaikkoja, joita ei ole liiemmin ollut tarjolla Kielin kanavan jälkeen. Lahtien rannoilla on kalastajakyliä ja niissä on kalasatamien yhteyteen rakennettuja huvivenesatamia. Näissä pikkukylissä on ollut hauska seurata paikallisten tavallisten perheiden arkipäivää. Pienet, erittäin kauniisti puetut lapset ja vanhukset ovat täällä selvästikin arvostettuja ja he ovat usein perheen huomion keskipisteenä. Rantakahvilat ovat paikallisten kokoontumispaikkoja, joissa vaihdetaan äänekkäästi päivän kuulumiset.

Ria de Camarinas

Sääennuste lupasi koko torstaille sadetta, niinpä jäimme Muroksen sataman edustalle ankkuriin odottamaan sään kirkastumista. Perjantaiaamuna ankkurin nosto osoittautui kuitenkin astetta haasteellisemmaksi. Ankkurivintturin ääni muuttui sellaiseksi, että ketjun päässä oli jotakin muutakin kuin pelkkä ankkuri. Vintturi jaksoi vetää ankkurin juuri ja juuri 2 metriä meren pinnasta, jolloin näimme ankkuriin takertuneen paksun kaapelin. Keksin avulla saimme uitettua paksun köyden kaapelin alitse ja ketjua laskemalla saimme ankkurin irrotettua kaapelista. Kahvikupponen maistui tavallista paremmalta onnistuneiden talkoiden jälkeen.

Nyt on tarjolla vain vastatuulta ja odotamme Portosin satamassa tuulen kääntymistä, jonka jälkeen suuntaamme matkamme kohti Vigon kaupunkia. Yksi harvoja hyötyjä pienestä veneestä on, että satamaksut määäräytyvät useimmiten metrihinnan mukaan. Täällä Portosissa vuorokausimaksu meiltä on 24 euroa sisältäen sähkön ja veden sekä langattoman yhteyden.

Portosin sataman pohjukkaan upoksissa hinattu kalastusalus - tarkemmin tarinaa emme tunne