23.8. - 2.9. Lissabon - Lagos

Miehen nimi on Manuel Marques, ammatti metalliartesaani, ikä n. 35 vuotta, leuassa 10 senttiä pitkä partasuti, hyvin kehittynyt keskivartalo ja harrikka-fani. Manuel saapui veneellemme perjantai-aamuna marinahenkilökunnnan kutsumana ja tehtävänä tuuliperäsimen korjaus. Heti alkumetreillä selvisi, että Manuel on etsimämme ammattimies. Peräsimen osia tutkittiin ja käännettiin kaikilla kielillä, välillä käsiä leviteltiin ja olkapäitä kohoteltiin. Toimitusajankohtaa sovittaessa esiin tulivat "monday or tuesday". Korjauksen hintaa kysyttäessä Manuel mietti tovin ja kirjoitti antamaansa käyntikorttiin summan 150 euroa kertoen, että tämä "paperi" on sopimus. OK, diili tehtiin. Manuel otti osat mukaansa ja poistui veneeltä. Olimme viihtyneet niin hyvin Oeiraksen marinassa, että olimme vain iloisia muutaman päivän jatkoajasta. Lauantaina illansuussa istuessamme iltapalalla veneen kyljestä kuului koputusta. Oviaukkoon ilmestyivät Manuelin nauravat kasvot hänen esitellessään vastakorjattuja peräsimen osia. Olimme todella yllättyneitä osien nopeasta toimituksesta. Kumoutuipa taas yksi myytti, manjana-touhusta ei ollut tietoakaan. Rikkoontuneet osat oli korjattu täsmälleen sopimuksen mukaan ja erittäin ammattitaitoisesti.

Päätimme kuitenkin lähteä marinasta vasta maanantaina jatkamaan matkaa. Sunnuntai-iltana marinaan saapui jo aiemmin Boulogne Sur Merissä tapaamamme suomalaisvene, joka on Haminasta. Kuulumisia vaihdeltiin puolin ja toisin.

Lähdimme maanantai-aamuna hyvissä ajoin tankkausten jälkeen liikkeelle. Aikomuksemme oli ylittää Lissaboniin johtava laivaväylä heti marinan kohdalla. Olimme juuri nostamassa purjeita kun vastaamme tuli portugalin laivaston vartioalus, jonka brygalta huudettiin megafonilla jotakin portugalin kielellä. Koska huuto ei aiheuttanut meidän puolella mitään toimenpiteitä, tuli alus vielä lähemmäksi ja kuulimme englanninkielisen komennon: "Ottakaa suunta pohjoiseen". Teimme työtä käskettyä ja samalla huomasimme syyn saamaamme ohjeistukseen. Vartioaluksen perässä saapui sukellusvene pintakulussa mereltä suuntana Lissabon.

Sukellusvene

Määränpäämme oli Lagos, jonne on matkaa noin 120 mailia. NW 8 m/s kuljetti meitä mukavasti aina seuraavaan aamuun noin kello viiteen Capo Sao Vincentin niemen kohdalle, jolloin tuuli heikkeni ja nopeutemme putosi kahteen solmuun. Auringon noustessa tuuli virisi jälleen ja saimme raikkaan sivutuulen loppumatkallemme. Kiinnityimme Marina de Lagosin odotuslaituriin klo 14:30. Ei ollut muuten sumua. Marinaan sisääntulo tapahtuu siten, että ensin kiinnitytään odotuslaituriin ja käydään sisäänkirjautumassa satamakonttorissa veneen papereiden kanssa ja sieltä annetaan laituripaikka. Sen jälkeen siirrytään takaisin veneelle ja pyydetään VHF-puhelimella satamaa avamaan sisääntuloväylän yli kulkeva kävelysilta. Marina on suojainen kaikilta tuulilta ja sen palvelut ovat ensiluokkaiset. Huippusesongista huolimatta olemme täälläkin ihmetelleet laitureiden tyhjiä paikkoja. Ehkä kolmasosa venepaikoista on vapaana. Emme tiedä, onko syynä marinoiden hintataso vai onko kyseessä jokin markkinavoimien näkymätön käsi ? Meillä vuorokausihinta on 31 euroa ja siihen lisätään vielä 23 % veroa päälle, yhteensä 38 euroa.

Capo Sao Vincente

Viereisessä laiturissa ihmettelimme purjevenettä, jonka perässä on suuri Hollannin lippu ja veneen nimi on Kulkuri. Syy selvisi samana iltana kun Kulkurin miehistö kävi toivottamassa meidät tervetulleeksi veneelleen. Veneen omistaa hollantilainen pariskunta ja vaimo on kotoisin alunperin Suomesta.

Algarven maakunnassa sijaitseva Lagos on suosittu lomakohde. Portugalilaisten lomailijoiden lisäksi kuulee kadulla englantia ja saksaa. Täällä on pitkästä aikaa saatavana ravintoloiden ruokalistatkin edellämainituilla kielillä. Olemme päivittäin tehneet pitkiä kehoa karaisevia kävelyretkiä loppumattomilla hiekkarannoilla, välillä rantavedessä kahlaten. Aurinko on paistanut pilvettömältä taivaalta ja lämpötila on ollut 25 asteen molemmin puolin.


Lagos



Lagosin marina

Maston tarkastus huipusta alkaen