Veneen miehistö: Juha ja Tarja - kotkalaispariskunta 50+

Tarkoituksena on viettää vuorotteluvapaata purjehtien, ilman ennalta laadittuja aikatauluja ja määrättyä päämäärää. Veneemme, vaikka onkin lujaa tekoa ja huolella varusteltu monin eri tavoin, asettaa omat rajansa sille maailmanpiirille, johon matkamme johtaa. Tavoitteenamme on löytää meille uusia paikkoja ja kohdata ihmisiä saman harrastuksen piiristä. Blogimme tarkoituksena on vapaamuotoisesti kertoa lukijoille niistä tapahtumista ja tunnelmista, joita matkalla kohtaamme.

Olkoon meidänkin ohjenuorana Vandaalien kuninkaan miehistölleen antama ohje "...tuulen mukaan kohti sitä rantaa, jota meidän Herramme on päättänyt rangaista...".

torstai 26. tammikuuta 2012

19. - 26.1.2012 Las Palmas

Las Palmasin marinassa lienee Kanarian saarten halvimmat satamamaksut. Hinta määräytyy veneen pituuden ja leveyden mukaan. Meidän vuorokausihinta on noin 8 euroa. Hinta sisältää sähkön, veden ja langattoman verkkoyhteyden, mikä ei toimi. Marinaa hallinnoi Las Palmasin kaupunki. Marinassa on satoja venepaikkoja ja sen kapeassa suu-aukossa on vilkas liikenne ympäri vuorokauden. Marina-altaaseen ei juurikaan mainingit yllä koska se sijaitsee varsinaisen Las Palmasin vilkkaan kauppasataman aallonmurtajien suojassa.


Veneitä on täällä lähes jokaisesta maailman kolkasta. Tämänhetkinen laiturinaapurimme on Uudesta Seelannista ja on tulossa Huippuvuorilta ja matkalla takaisin kotiinsa. Toisella puolella olevan naapurimme veneen kotipaikka on Chicago. Lisäksi samassa laiturissa liehuu Ruotsin, Norjan, Tanskan, Italian, Sveitsin, Hollannin, Iso-Britannian, Ranskan, Brasilian, Saksan ja peräti kolme Suomen lippua. Las Palmas on satama, josta lähdetään kauas.


Kiinnitystapa on joko perä- tai keulakiinnitys ponttoniin ja mooring-köydet. Yllättävää on ollut, että oikeastaan koko matkamme aikana ovat makeavesiliittimet ja sähköpistokkeet olleet melkein samanlaisia. Vesiletkun liittimet ovat muovisia pikaliittimiä ja sähköpistokkeet ovat olleet pyöreitä ja kolminapaisia. Nykyinen laituripaikkamme on ollut ensimmäinen, jossa sähkönsyötössä on ollut häiriöitä. Matkaveneilijät tuntuvat usein olevan varsinaisia puuhapetejä. Laitureilla laulavat hioma- ja porakoneet, ankkurivinttureita asennetaan, ketjuja vaihdetaan, tuuligeneraattoreita asennetaan, purjesäkkejä kannetaan, miehiä vinssataan mastoihin ja ties mitä muuta veneiden uumenissa puuhaillaan. Pakettiautot toimittavat laitureille laatikoittain erilaisia ruokatarvikkeita. Erityisesti ranskalaisiin veneisiin lastataan massiivisia punaviinilaatikoita.



Omia huoltotöitämme lisäsi WC:n oven lukon katkennut jousi. Kuten arvata saattoi, ei täältä löytynyt etsinnöistä huolimatta samanlaista lukkoa. Koska lukon piti olla laadukas ja se oli ollut käytössä vajaan vuoden, otimme yhteyden maahantuojaan selvittääksemme, onko tuotteella takuu edelleen voimassa. Maahantuoja ei lämmennyt asialle vaan pyysi ottamaan yhteyden myyjään. Myyjä oli Seppälän Venetarvike Haminasta, jossa välittömästi ymmärrettiin, mistä oli kysymys. Liikkeestä tiedusteltiin, lähetetäänkö uusi lukko postissa vai tuleeko liikkeen edustaja tuomaan lukon perille? Ja niin vain kävi, että parin viikon kuluttua saapui veneellemme odotetut vieraat, Mika ja Päivi, uusi lukko mukanaan. Tätä voi sanoa palveluksi.

Lukon luovutus
Huomenna menemme taas äänestämään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti