27.1. - 2.2.2012 Las Palmas

Kuluneella viikolla teimme Gran Canarialla kaksi maakuntamatkaa. Ensimmäinen suuntautui pohjoisrannikkoa länteen pieneen Arucasin kaupunkiin ja toinen matka saaren keskiosiin kolmioon Telde-Valsequillo-San Mateo. Arucasin huomattavin maamerkki on muuten tavanomaisesta kaupunkikuvasta täysin poikkeava massiivinen uusgoottilainen San Juan Bautistan laavakivikirkko, jonka korkein torni kohoaa 60 metrin korkeuteen. Kirkon rakentaminen alkoi 1909 ja se saatiin valmiiksi monien vaiheiden jälkeen vasta 1977.

Arucasin laavakivikirkko

Arucasin katunäkymä

Toisen maakuntamatkan ajankohdan määräsi mantelipuiden kukinta, joka yleensä sijoittuu tammi-helmikuun vaihteeseen. Mantelipuu on oikeastaan koko vuoden melko raaskun näköinen mutta kukinta-aikana ennen lehtien puhkeamista sen oksat täyttyvät vaaleanpunaisista ja valkoisista pienistä kukista. Kukinnot ovat niin runsaita, että puut näyttävät valtavilta valkoisilta hattaroilta muuten niukkakasvuisten tummien vuorten rinteillä. Saaren pikkukaupungit houkuttelevat viikonloppuisin järjestettävillä markkinoilla paikalle turisteja ja paikallisia asukkaita. Matkanteon tekee helpoksi saaren tiheä ja edullinen linja-autoliikenne. Tieverkosto on yleensä hyväkuntoinen ja vuorten rinteitä kiemurtelevia teitä reunustaa monesti valtavat eukalyptuspuut. Puut ovat istutettu estämään eroosiota niiden tiheän juuriston takia. Vuoristoinen saaren keskiosa kohoaa aina 1800 metrin korkeuteen. Saaren pohjoisosa on paikoin melko vehreä kun taas eteläosa on huomattavasti karumpi.

Veneen huoltotöitä jatkettiin mm. potkurin sinkin vaihdolla. Puskaradion välityksellä saimme tiedon paikallisesta sukeltajasta, joka saapui veneelle sovittuna ajankohtana omat työkalut mukanaan. Uimahousuihin ja neopreenihuppuun sonnustautuneena ja snorkkeli varusteenaan kaveri pulahti laiturilta veteen ja vaihtoi sinkin parissa minuutissa. Lopuksi sukeltaja valokuvasi potkurin ja työ todettiin oikein suoritetuksi. Sinkki oli kulunut matkamme aikana 7 kuukaudessa aivan loppuun kun samanlainen Suomessa kesti 1,5 vuotta. Vesissä ja vesissä on eroa. Sovimme vielä sukeltajan kanssa, että ennen täältä lähtöämme hän puhdistaa koko veneen pohjan.

Koiranpaska. Sitä on jalkakäytävillä, teillä, puistoissa ja sitä on toisinaan kengänpohjassa. Aina veneelle tullessamme nostelemme takajalkojamme jo lähes riitinomaisesti ja tarkastelemme, onko osumia. Toki on sanottava, että vastuulliset koiranomistajat kulkevat muovipussi taskussa valmiina keräämään nakit pussiin ja pistämään ne niille erikseen varattuihin roska-astioihin mutta yksinkertaisesti eri kokoisia ja erinäköisiä koiria on niin kovin paljon, joillakin useampia yksilöitä. Tämä ei toki ole vain Kanarian saarten ongelma vaan samaan ongelmaan olemme törmänneet koko matkamme aikana.

Kuvan puudelit kaupan kynnysmatolla
seuraavat herkeämättä  rouvansa shoppailua