3.6 - 4.6 Vändburg - Karlskrona

Tuulien puolesta tällä etapilla ei ole paljon kerrottavaa. Alkumatkasta riitti tuulta Hoburgin majakan tasalle mutta sen jälkeen koko loppumatkan jouduimme ajamaan koneella pitkin peilityyntä Itämerta. Ainoa hyöty tyynestä merestä on, että keittiörutiinit sujuvat verrattomasti helpommin.

Itämeren pinta kahden matkapäivän aikana

Villapipo vaihtui heti alkumatkasta lippikseen ja muutenkin tuli mieleen ensikerran matkan aikana etsiä garderobista  kevyempiä varusteita. Aurinko paistoi päivisin täysin pilvettömältä taivaalta. Itämerelläkin tavara kulkee, laivat kulkivat katkeamattomana nauhana reittijakovyöhykkeellä.  Merilintuja näkyi siellä täällä ja Ölannin eteläkärjen kohdalla oli vedessä satoja uroshaahkoja.

Karlskronaan sisääntulo muistuttaa etäisesti saapumista Helsinkiin.  Sisääntuloväylää reunustavat linnakkeet, jotka muistuttavat tämän päivän kulkijaa muinaisesta Ruotsin merimahdista.  Kaupunki on perustettu vuonna 1680 laivastoasemaksi. Nykyäänkin siellä on Ruotsin sotalaivaston päätukikohta.  Tarkkaan vartioitujen aitojen takaa tähystelimme silmät tapin nokassa sukellusveneiden torneja ja erikoisen näköisiä, tutkassa näkymättömäksi suunniteltuja häiveohjusveneitä. Karlskronan keskustaajama on rakennettu saarille, joista suurimmassa, Trossössä, on varsinainen keskusta ja kaupungin vanhimmat osat. Kiinnityimme Tallebryggan vierassataman ponttoonilaituriin, joka antaa mainion suojan kaikilta tuulilta.  Sataman huoltorakennuksessa saa suihkun ruotsalaiseen tapaan laittamalla 5 kruunun kolikon automaattiin ja vettä tulee tasan 3 minuuttia - pracktisch.  Satamassa oli lisäksemme yksi suomalainen purjevene, pääasiassa veneet olivat ruotsalaisten lisäksi saksalaisia. Karlskronan kaupunki on vanhoine rakennuksineen ja puistikkoineen perin viihtyisä lomakohde. Karlskronan autokanta oli huomattavasti kirjavampi verrattuna Vändburgiin, jossa näimme kyllästymiseen asti pelkkiä Volvoja.