Veneen miehistö: Juha ja Tarja - kotkalaispariskunta 50+

Tarkoituksena on viettää vuorotteluvapaata purjehtien, ilman ennalta laadittuja aikatauluja ja määrättyä päämäärää. Veneemme, vaikka onkin lujaa tekoa ja huolella varusteltu monin eri tavoin, asettaa omat rajansa sille maailmanpiirille, johon matkamme johtaa. Tavoitteenamme on löytää meille uusia paikkoja ja kohdata ihmisiä saman harrastuksen piiristä. Blogimme tarkoituksena on vapaamuotoisesti kertoa lukijoille niistä tapahtumista ja tunnelmista, joita matkalla kohtaamme.

Olkoon meidänkin ohjenuorana Vandaalien kuninkaan miehistölleen antama ohje "...tuulen mukaan kohti sitä rantaa, jota meidän Herramme on päättänyt rangaista...".

sunnuntai 24. heinäkuuta 2011

21. - 25.7. Guernsey - Brest (Ranska)

Kello 20:30 saimme luvan ajaa ulos Victorian marinasta. Meidän syväys on 1,3 m ja vesi oli noussut vaadittavalle tasolle ulosajoa varten. Satamassa oli jonkin verran puljaamista koska olimme keskimmäisenä veneenä kolmen veneen kylkikiinnityssysteemissä. Uloimpana olleessa ranskalaisveneessä iltadrinkkien nauttiminen hieman keskeytyi. Mutta ei voi kun ihmetellä, kuinka jouhevasti kaikki satamamanööverit ovat sujuneet muiden kokeneiden veneilijöiden kesken. Meille kylkikiinnitykset ovat asioina uusia mutta näillä latitudeilla se on jokapäiväistä kauraa.
 
Guernseyn eteläkärjen kierrettyämme 8 m/s NW tarttui purjeisiin ja matka alkoi kohti Ranskan läntistä kärkeä Brestiä. Aallokko oli koko ensimmäisen yön inhottava, kulkusuuntaan vastaan tuli iso maininki, tuuli suoraan sivusta yhdistettynä vuorovesivirtaan sai meren läikkymään kuin puolitäyttä vesisaavia ravistellessa. Seuraavan päivän aamuna tuuli tyyntyi ja virran kääntyessä vastaiseksi jouduimme starttaamaan moottorin, jonka avustama jouduimme ajamaan iltaan saakka. Päivä oli aurinkoinen ja lämmin. Iltapäivän aikana kävi Ranskan Coast Gardin helikopteri tekemässä tunnistuslennon aluksemme yläpuolella, mitään muuta liikennettä emme nähneet merellä koko päivänä. Illan aikana tuuli virisi, tällä kertaa pohjoisesta. Molemmat yöt olivat onneksi kirkkaita ja puolikuu valaisi meren niin hyvin, että saatoimme jopa nähdä horisontin. Aamuyön tunteita päivän valjetessa kiersimme Bretangen niemen ja käänsimme keulan kohti etelää Channel du Fourin väylälle, joka johtaa Brestin edustalle. Sisääntuloväylällä vastaamme purjehti upea siniristilippu, S/y Melina Espoosta. Vaihdoimme kuulumisia VHF:llä ja kävi ilmi, että he olivat aloittamassa pallonkiertomatkaansa. Brestin kaupunki, joka on n. 15 mailia pitkän vuonon päässä, on Ranskan laivaston nyrkki. Alueella on suuri laivastosatama esikuntineen.

Brestissä on kaksi vierasvenesatamaa, joista valitsimme kaupungin ulkopuolella olevan Port du Moulin Blanc -nimisen marinan. Matkaa kertyi 150 mailia. Reedsin almanakan mukaan marinan henkilökunta on kaksikielistä ja palvelu on erittäin ystävällisiä. Saatoimme todeta almanakan tietojen pitävän hyvin paikkansa. Yleisesti voi todeta, että Englannissa pärjäsi ihan hyvin englannin kielellä mutta Ranskassa se tuntuu olevan verrattomasti hankalampaa jopa nuorten kanssa asioidessa. Pyhäpäivän kunniaksi kävimme kaupungissa nauttimassa lounaan pitkän kaavan mukaan. Keittiömestarin valmistaman mainion pateen ja paistetun kampelan jälkiruuaksi tilaamamme suklaamousse ei ollut valmistettu muuten mistään kevytkermasta. Riippuvin vatsoin mutta kylläisinä raahauduimme marinaan johtavalle linja-autolle.

Ensiviikoksi on luvassa meille sopivia pohjoisen puoleisia tuulia joten edessä on ensimmäinen valtameripurjehduksemme, Biskajan lahden ylitys.


Terveisiä Brestistä Ransulle Suomeen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti