25. - 30.7. Brest - La Coruna (Espanja)

Maanantaina täydensimme ruokavarastoja ja täytimme vesitankit, koitti lähdön aika kohti Espanjan luoteisnurkkaa ja siellä La Corunan kaupunkia. Edessä oleva matka on meille ensimmäinen valtameripurjehdusosuus ja säätiedotusten mukaan koko viikko pitäisi olla suotuisaa keliä. Kello 14:30 irrotimme köydet ja suuntasimme keulan kohti avomerta. Sää oli pilvinen ja Brestin lahdelta ulospäästyämme näkyväisyys muuttui huonoksi sumun johdosta. Tuuli oli NW 5 m/s. Seuraavana aamuna tuuli laantui ja nopeutemme putosi alle kahden solmun, jolloin käynnistimme moottorin. Sumu sakeni entisestään ja taivas oli kauttaaltaan pilvinen. Kolmantena päivänä pilviverho rakoili ja aurinko tuli ensimmäisen kerran näkyviin. Veden väri muuttui lyijyn harmaasta syvän koboltin siniseksi. Ilma lämpeni selvästi ja totesimme, että viimein kesä alkaa meille. Tuuli kääntyi koilliseen ja nostimme genaakkerin jouduttamaan matkantekoamme. Neljäntenä päivänä tuuli kiihtyi niin paljon, että päätimme rullata sisään genuan ja laitoimme isoon purjeeseen reivin jolloin matkanteko muuttui mukavammaksi veneen liikkeiden tasoittuessa. Voimakas tuuli jatkui koko loppumatkan aina perjantai-aamuun asti, jolloin käänsimme keulan kohti La Corunan kaupunkia. Kaupungin edustajalla jököttää monumentaalinen roomalaisten rakentama majakka, Herculeen torni, joka on maailman vanhin toimiva majakka.

Herculeen torni

Matkaan kului 92 tuntia ja matkan pituus oli 362 mailia. Olimme saavuttaneet yhden merkittävän etapin matkallamme, olimme ylittäneet Biskajan lahden. Matkan aikana ajoimme yöllä neljän tunnin mittaisia vahtivuoroja ja päivällä otimme lyhyitä torkkuja vuorotellen. Matkamme varrella yöt ovat selvästi pidentyneet, mikä lisää väsymystä yöpurjehdusten aikana. Reitillä muu liikenne oli hyvin vähäistä ja koostui lähinnä kalastusalustuksista. Joka päivä matkantekoamme ilahdutti delfiiniparvet, jotka mielellään pitivät näytöstä veneen ympärillä. Valokuvia niistä ei helposti onnistu nappaamaan, ovat sen verran nopeita liikkeissään. 

Biskajanlahdesta on monta tarinaa ja sillä on monet kasvot

Satamaksi valitsimme Marina Corunan, joka on toinen kaupungin marinoista, jossa oli tilaa runsain mitoin. Otimme yhteyden VHF:llä, kanavalla 9, satamakapteeniin ja ei aikaakaan kun nuorimies polki keltaisella maastopyörällä laituria pitkin meitä vastaan ja osoitti meille vapaan paikan. Satama on vanhan kaupungin edustalla, noin 10 minuutin kävelymatkan päässä ydinkeskustasta upeaa rantabulevardia pitkin. Kyseessä on suurkaupunki, joka on yht'aikaa vanha ja moderni, asukkaita on liki neljännesmiljoona.



Kaupungintalo



21. - 25.7. Guernsey - Brest (Ranska)

Kello 20:30 saimme luvan ajaa ulos Victorian marinasta. Meidän syväys on 1,3 m ja vesi oli noussut vaadittavalle tasolle ulosajoa varten. Satamassa oli jonkin verran puljaamista koska olimme keskimmäisenä veneenä kolmen veneen kylkikiinnityssysteemissä. Uloimpana olleessa ranskalaisveneessä iltadrinkkien nauttiminen hieman keskeytyi. Mutta ei voi kun ihmetellä, kuinka jouhevasti kaikki satamamanööverit ovat sujuneet muiden kokeneiden veneilijöiden kesken. Meille kylkikiinnitykset ovat asioina uusia mutta näillä latitudeilla se on jokapäiväistä kauraa.
　
Guernseyn eteläkärjen kierrettyämme 8 m/s NW tarttui purjeisiin ja matka alkoi kohti Ranskan läntistä kärkeä Brestiä. Aallokko oli koko ensimmäisen yön inhottava, kulkusuuntaan vastaan tuli iso maininki, tuuli suoraan sivusta yhdistettynä vuorovesivirtaan sai meren läikkymään kuin puolitäyttä vesisaavia ravistellessa. Seuraavan päivän aamuna tuuli tyyntyi ja virran kääntyessä vastaiseksi jouduimme starttaamaan moottorin, jonka avustama jouduimme ajamaan iltaan saakka. Päivä oli aurinkoinen ja lämmin. Iltapäivän aikana kävi Ranskan Coast Gardin helikopteri tekemässä tunnistuslennon aluksemme yläpuolella, mitään muuta liikennettä emme nähneet merellä koko päivänä. Illan aikana tuuli virisi, tällä kertaa pohjoisesta. Molemmat yöt olivat onneksi kirkkaita ja puolikuu valaisi meren niin hyvin, että saatoimme jopa nähdä horisontin. Aamuyön tunteita päivän valjetessa kiersimme Bretangen niemen ja käänsimme keulan kohti etelää Channel du Fourin väylälle, joka johtaa Brestin edustalle. Sisääntuloväylällä vastaamme purjehti upea siniristilippu, S/y Melina Espoosta. Vaihdoimme kuulumisia VHF:llä ja kävi ilmi, että he olivat aloittamassa pallonkiertomatkaansa. Brestin kaupunki, joka on n. 15 mailia pitkän vuonon päässä, on Ranskan laivaston nyrkki. Alueella on suuri laivastosatama esikuntineen.

Brestissä on kaksi vierasvenesatamaa, joista valitsimme kaupungin ulkopuolella olevan Port du Moulin Blanc -nimisen marinan. Matkaa kertyi 150 mailia. Reedsin almanakan mukaan marinan henkilökunta on kaksikielistä ja palvelu on erittäin ystävällisiä. Saatoimme todeta almanakan tietojen pitävän hyvin paikkansa. Yleisesti voi todeta, että Englannissa pärjäsi ihan hyvin englannin kielellä mutta Ranskassa se tuntuu olevan verrattomasti hankalampaa jopa nuorten kanssa asioidessa. Pyhäpäivän kunniaksi kävimme kaupungissa nauttimassa lounaan pitkän kaavan mukaan. Keittiömestarin valmistaman mainion pateen ja paistetun kampelan jälkiruuaksi tilaamamme suklaamousse ei ollut valmistettu muuten mistään kevytkermasta. Riippuvin vatsoin mutta kylläisinä raahauduimme marinaan johtavalle linja-autolle.

Ensiviikoksi on luvassa meille sopivia pohjoisen puoleisia tuulia joten edessä on ensimmäinen valtameripurjehduksemme, Biskajan lahden ylitys.

Terveisiä Brestistä Ransulle Suomeen

19. - 20.7. Poole - Guernsey

 
Kanaalin saarien ympäristössä vaikuttavat erittäin kovat vuorovesivirrat joten meidän oli ajoitettava lähtömme siten että olisimme oikealla hetkellä lähestymässä Guernseyn saarta. Matkaa oli edessä 80 mailia niinpä ankkuri nostettiin ylös klo 2 yöllä ja suuntasimme keulan etelään. Länsituuli puhalsi 8 m/s, nostimme purjeet ja vene otti pienen nojan vasemmalle kyljelleen. Taakse jäivät Poolen kaupungin valonauha ja oivaa ankkuripaikkaamme vartioivat Old Harryn jylhät kalliot. Alkumatka sujui hyvässä myötävirrassa mutta iltapäivällä virran kääntyessä vastaiseksi ja nopeuden laskiessa 1,2 solmuun, käynnistimme moottorin muutamaksi tunniksi jouduttamaan kulkuamme. Myöhemmin iltapäivällä tuuli voimistui ja oli loppumatkan 12-14 m/s, lisäksi aallot kasvoivat 3-4 metriä korkeiksi ja jouduimme tekemään isoon purjeeseen reivin.

Old Harry

Guernseyn Victorian marinaan pääsee sisään ja ulos vain 2 tuntia yläveden molemmin puolin, joka oli Reedsin Nautical Almanacan mukaan sinä päivänä klo 22. Saavuimme satamaan klo 20 ja meidät ohjattiin marinan henkilöstön toimesta sataman suuaukon ulkopuolella olevaan odotuslaituriin. Kiinnityimme ranskalaisveneen kylkeen ja ei aikaakaan kun meidän veneeseen kiinnittyi vielä kaksi alusta. Paikalle kertyi koko ajan veneitä lisää ja laskimme, että niitä oli parhaimmillaan kuusi venettä rinnakkain kylkikiinnityksellä ja useassa rivissä. Veden noustessa sataman kynnyksellä (engl. sill) tiettyyn korkoon veneet ohjattiin sataman henkilöstön ammattimaisella otteella moottiriveneillä kukin odottava vene yksitellen omalle paikalleen laituriin. Koko ruljanssi sujui hämmästyttävän joutuisasti.

Guernseyn pääkaupungissa St. Peter Portissa , jossa meidän satamapaikkakin sijaitsee, haisee raha. Katukuvassa vilisee liituraitaa, jakkupukua ja muuta business-lookkia. Prameiden rakennusten osoitekilvissä vilisee sanat management, investment, legal services jne. ja vain harvat tietävät, mitä asioita noiden tummalasisten ikkunoiden takana tapahtuu. Jostakin kummasta syystä niin kovin monen luksusjahdin kotipaikaksi on merkitty Guernsey. Kaupunkikuva on viehättävä, rakennukset ovat kauniita, yleisilme on hyvin siisti ja keskiajalta peräisin olevat jylhät kivilinnat antavat oman leimansa kaupunkimaisemaan.

Marinan suu (sill) alavedellä, marina vasemmalla

14 - 18.7. Portsmouth - Poole

Lähtö Portsmouthista tapahtui aiemman kaavan mukaan ylävedellä, jotta saimme myötävirran Wight-saaren pohjoispuolitse johtavaan Solentin väylään. Aiemmin Den Helderissä saimme vinkin englantilaisilta vanhoilta herroilta hyvästä ankkuripaikasta, joka oli Poole Bayn lahti pari mailia Poolen lomakaupungista etelään. Ankkuripaikat yleensäkin ovat näillä vesillä harvassa, useimmiten ainoana vaihtoehtona on mennä marinaan, jotka ovat Englannissa meikäläisittäin erittäin kalliita. Wight-saaren rannoilla mökkimaisemat poikkeavat hiukkasen kotisuomen näkymistä, nimittäin sieltä täältä vehreästä rantamaisemasta pisti esiin vanhoja mutta asuttuja kivilinnoja laajoine nurmikenttineen. Matkalla ohitimme myös Southamptonin ja Cowesin kaupungin joka tunnetaan englantilaisen purjehduksen mekkana. Cowesissa järjestetään vuosittain yksi maailman suurimmista purjehdustapahtumista, Cowes week. Solentin salmesta ulos tullessamme saimme kokea oudosti kuohuvan meren, joka syntyy kahden solmun myötävirran ottaessa mittaa 10 m/s vastaan puhaltavasta lounaistuulesta. Vastatuulen takia koko matka Poolen lahden ankkuripaikalle sujui rattoisasti luovien, yhteensä 45 mailia. Poole Bayn lahti oli suojaisa ankkuripaikka, jossa vietimme pari päivää nauttien englantilaisesta kesäsäästä koko rahan edestä, nimittäin satoi ja tuuli navakasti lähes koko ajan. Navtexin säätiedotteen luvatessa tuulen yhä kiihtyvän päätimme siirtyä viikonlopuksi Poolen kaupunkiin ja sen suojaiseen satamaan. Kuin pisteenä i:n päälle nousi lähtöhetkellä vielä sankka sumu.

Wight-saaren "mökkejä"

Marinaksi valitsimme Poole Quay Boat Havenin, joka on yksi alueen ehkä kymmenestä satamasta. Poolen kaupunki ympäristöineen muodostuu monesta lahden polvekkeesta, joiden rannat ovat täyteen rakennettuja. Kaupunkiin johtavalta väylältä ei voinut kertakaikkiaan eksyä koska väylän varret olivat täynnä paikallisten veneiden poijupaikkoja. Väylä oli tosi vilkas, satamaan liikennöi rahtilaivoja, ferryjä ja erilaisia yhteysaluksia. Satamassaoloaika sujui varsin arkisissa merkeissä, reippailun lisäksi pesimme pyykkiä, tankkasimme ruokavarastot sekä polttoaine- ja juomavesistankit. Satamamaksujen kalleuden takia (34 £/vrk) siirryimme viimeiseksi yöksi taas Poole Bayn lahdelle.

Emme tiedä, minkälainen Englannin tyypillinen kesäsää on mutta meidän siellä ollessamme satoi lähes tauotta, ilman lämpötila oli päivällä vähän yli 15 astetta ja navakka lounaistuuli pyyhki yli Poolen lahden. Eniten ihmetystä herätti kuitenkin paikallisten pukeutuminen tässä säässä koska niin monen aikuisen kalpeaa ihoa verhosi vain polvihousut, hihaton T-paita ja jalassa varvastossut.

11. - 14.7. Boulogne-Sur-Mer - Portsmouth (Englanti)

Sääennuste lupasi tuulen kääntyvän NE. Joten aamulla nousuveden aikaan suuntasimme keulan Englantiin. Englannin kanaalin reittijakolinjan ylitys tehtiin päiväsaikaan kohtisuoraan alusten kulkusuuntaan. Reittijakolinjan välinen vyöhyke oli sillä kohtaa muutaman mailin levyinen, jossa oli lukuisia ranskalaisia pieniä kalastusaluksia narraamassa ahdin antimia. Samalla apajalla näkyi myös delfiiniparvi pyörivän saaliin toivossa. Tuuli tyyntyi iltapäivän aikana ja jouduimme käynnistämään moottorin ja ajoimme hiljaa koneella lähelle puolta yötä, jolloin odotettu tuuli alkoi pikkuhiljaa viritä. Viritimme tuuliperäsimen halutulle suunnalle ja se ohjasikin pyytettömään tapaansa alustamme aina Wight saaren itäpuolelle asti, jonne saavuimme iltapäivällä. Tuuli nousi päivän aikana ollen paraimmillaan NE 14 m/s. Yön pimeimpään aikaan näimme sävähdyttävän valoilmiön kun etelästä pohjoisen suuntaan liikkui taivaalla kirkas, vihertävä valopallo, joka valaisi pilvet muuten pimeällä yötaivaalla. Luulimme sen jo putoavan Brightonin kaupunkiin, joka oli pohjoispuolellamme mutta ilmeisesti se hiipui maan ilmakehään tullessaan. Pallon koko oli monikymmenkertainen verrattuna tavalliseen tähdenlentoon.

Portsmouthissa oli tarjolla useita satamia ja valitsimme niistä Gosport Marinan, joka osoittautuikin erinomaiseksi. Marina sijaitsee lahden länsipuolella ja Portsmouthin kaupunki itäpuolella. Lahden yli pääsee kätevästi jatkuvasti liikennöivällä ferryllä. Portsmouthissa on Hänen Majesteettinsa Merivoimat läsnä kaikkialla. Tutustuimme vaikuttavaan Historic Dockyard -alueeseen, jossa on tarjolla laaja kirjo merihistoriaa, aluksia, museoita, antiikkikauppoja, näyttelyjä ja sotilasmusiikkia. Nelsonin henki ja nimi tuntuu elävän edelleen vireänä kaupungissa ja kasarmien pölyisissä nurkissa. Kierroksen lomassa oli mukava nauttia "nice cup of tea" aitoon englantilaiseen tyyliin tarjoiltuna.

Kokonaisuutena Portsmouthin tarjoama tunnelma on ollut ehkä tähänastisen matkamme mieleenpainuvimpia hetkiä, olimme samalla ylittäneet matkamme yhden merkittävän virstanpylvään sillä olimme läntisellä pallonpuoliskolla.

HMS Warrior ja Spinnaker Tower

9. - 10.7. Boulogne - Pariisin retki

Sääennuste antoi meille pelkästään vastatuulta, joten hyödynsimme Boulognessa olomme. Aluksen päällikkö sanoi aamulla herätessään, että "hitsi kun tekee taas mieli Pariisiin."  Ok tuumasta toimeen varasimme junaliput ja hotellin viikonlopuksi.
Pariisi ei ole koskaan aikaisemmin ollut lähempänä, nyt se oli reilun 200 kilometrin päässä. Lauantaiaamuna nousimme Boulognen asemalta intercity-junaan ja matka Pariisiin kesti 2,5 tuntia. Viimeaikaiset satamat ovat olleet melko pieniä, joten kun astuimme junasta Pariisin, tuntui ympäristö aluksi melkoisen häkellyttävältä: yhtäkkiä oltiin valtaisten, kaikista mahdollisista kansalaisuuksista olevien ihmisjoukkojen ja kovaäänisen liikenteen seassa. Teimme kiertoajelun, jossa tutustuttiin Pariisin nähtävyyksiin. Kaupunkia oli mukava katsella ihan rauhallisesti kävellen. Joku on sanonut Pariisia maailman kauneimmaksi kaupungiksi, siihen ajatukseen oli helppo yhtyä. Pariisin loistokkuuteen ja mahtipontisuuteen antaa oman leimansa myös se, että turistilta osataan keskikaupungilla kyniä eurot varsin tehokkaasti.

Yksi Pariisin kuudesta rautatieasemasta Pariisi Nord

4.7. Boulogne-Sur-Mer (Ranska)

Matka alkoi klo 15 (3.7) myötävirrassa ja genaakkeri nostettiin ylös jouduttamaan matkaa. Taivas oli pilvetön ja tuuli oli NE 4 m/s. Kaunis sää ja sunnuntaipäivä oli houkutellut runsaasti paikallisia veneitä rannikolle purjehtimaan. Kello 23:30 olimme Ranskan rannikolla Dunkerquen kohdalla, jonka loppumattomat öljynjalostamojen lieskat ja savuavat piiput näkyivät hämärtyvässä illassa. Puolenyön jälkeen tuuli tyyntyi ja matkaa oli jatkettava koneella ajaen. Dunkerquesta länteen johtavan laivaväylän valaistut poijut toimivat hyvänä suunnannäyttäjänä matkallamme. Aamulla kello 8 aikaan olimme Calaisin kohdalla, josta on erittäin vilkas lauttaliikenne Englannin Doveriin, jonka korkeat ja valkoiset liitukivikalliot näkyivät luoteessa. Jonkin aikaa jouduimme odottamaan sopivaa rakoa laivaväylän ylitykseen. Pian virisi itätuuli ja saatoimme jatkaa matkaa purjein aina Boulogno-Sur-Meriin asti, jonne saavuimme aamupäivällä ja kiinnityimme Port De Plaisancen marinaan alaveden aikaan. Vuoroveden vaihtelu on tällä alueella n. 6 metriä ! Marinaan pääsy on 24 h/vrk koska laiturit nousevat ja laskevat vuoroveden mukana. Boulogne-Sur-Mer on noin Kotkan kokoinen kaupunki, jossa kalastus on elinkeinona on merkittävä. Satamaan saapuessamme yllätyimme nähdessämme siellä kaksi suomalaista venettä. Tapaamisemme aikana selvisi, että toinen veneista oli menossa ylöspäin ja toinen alaspäin.

Taitaapa Ranskankin valtionhallinnossa olla löysää. Olimme jo edellisenä päivänä nähneet laiturialueella kolme tullimiestä käyskentelemässä. Mutta tänään se tapahtui. Kuulimme koputusta ja näimme veneemme vieressä kolme pistoolein aseistettua ja siistiin siniseen uniformuihin puettuja nuoria miehiä vieressämme. He ilmoittivat kohteliaasti tekevänsä tullitarkastuksen veneeseemme. Pyysimme heitä esittämään henkilökorttinsa, minkä he auliisti tekivätkin, jonka jälkeen toivotimme heidät tervetulleeksi alukseen. Passit ja aluksen papereita tarkasteltiin ja he tekivät niistä merkintöjä omiin lomakkeisiinsa. Tarkastuksen virallinen osuus alkoi vähitellen rapistua (jos sitä oli ollutkaan) ja keskustelu rönsyili heidän kysellessä esim. kuinka monta lakkakerrosta oli aluksen sisustuksen mahonkipintoihin sivelty ja oliko lakkaus tehty siveltimellä vai ruiskulla. Lisäksi saimme heiltä suosituksia hyvistä ruokapaikoista kaupungissa. Kyllä tullimiehillä täytyisi olla hyvä onni, jos he löytäsivät tämänkin sataman etupäässä harmaahapsisten veneilijöiden joukosta merkittäviä salakuljetusrikollisia. Lienee tässäkin tarkastuksessa ollut kyseessä vain tarkastuskiintiöiden täyttäminen.

Tätä kirjoittaessamme istumme iltaa venhomme viihtyisässä ja lämpöisessä päivähuoneessa, sade ropisee kanteen, ilta tummenee yöksi, taivas on pilvinen ja säätiedotuksen mukaan tuuli kääntyy meille suotuisaksi muutaman päivän kuluttua.


Satama laskuveden aikaan

Nousuveden aikaan, 6 tuntia ja 6 metriä myöhemmin




30.6 - 3.7. Scheveningen - Zeebrugge (Belgia) - Oostende

Den Helderissä täytettiin aamulla veneen polttoaine- ja vesitankit ja jatkettiin matkaa alaspäin suotuisten tuulien jatkuessa edelleen. Koska halusimme ylittää Rotterdamiin johtavan laivaväylän valoisaan aikaan, päätimme yöpyä Scheveningen satamassa, joka sijaitsee n. 10 mailia Rotterdamista pohjoiseen. Satama oli tupaten täynnä veneitä ja jäljellä oli vain mahdollisuus kiinnittyä toisen veneen kylkeen. Lopulta kiinnityimme kolmanneksi veneeksi kylkikiinnityksellä, joka sopi meille hyvin koska olimme suunnitelleet lähdön aikaisin seuraavana aamuna. Mainittakoon, että sataman turvallisuussääntöihin kuului jokaisen veneen keulan olla käännettynä valmiiksi sataman suuaukon suuntaan.

Zeebruggeen, Belgian puolelle, lähdettäessä saimme hyvän sivutuulen ja myötävirran, jota riitti pitkälle iltapäivään. Rotterdamiin johtavalle laivaväylälle on merkitty poijuin huviveneille ylityskaista, jota suositellaan käytettävän. Rotterdamin satamaa voi kuvailla lyhyesti, se on valtava. Konttinostureiden rivistö on loputon. Laivoja tuli ja meni jonossa mutta löysimme sopivan hetken ylittää laivaväylä parin muun purjeveneen kanssa samanaikaisesti. Pienveneilijän täytyy olla perin tarkkana koska suuret rahtialukset kulkevat helposti 20 solmua.

Zeebruggessä kiinnityimme Royal Belgian Sailing Clubin satamaan, jossa vierasvenepaikkoja olikin hyvin vähän tarjolla. Pitkän etsinnän jälkeen löysimme yhden paikan, johon saatoimme kiinnittyä rajoitetun ajan ja meidän oli jatkettava matkaa seuraavan päivän iltana. Kello 18 illalla otimme suunnaksi Oostenden kaupungin, johon oli matkaa 15 mailia. Ensimmäinen satama Oostendessa oli täynnä ja etsimme paikkaa syvemmällä satamassa olevasta marinasta, Royal Yacht Club Oostende. Nimen juhlavuudesta huolimatta totesimme marinasta ympäristöineen, että sillä on ehkäpä pikemminkin edessä loistava menneisyys.

Säätiedotusten mukaan tiedossa on suotuisat tuulet muutaman seuraavan päivän ajan ja otamme suunnaksi Ranskan rannikon.



Zeebrugge, Royal Belgian Sailing Club



27. - 28.6. Langeook - Den Helder (Hollanti)

Säätiedotus lupasi lopultakin pitkään jatkuneiden länsituulten kääntyvän pohjoiseen. Niinpä 27.6 aamulla otimme suunnaksi Hollannin rannikon. Ulosmenoväylän päähän päästyämme käänsimme venhon keulan länteen ja nostimme genaakkerin ison purjeen avuksi. Purjeet pullistuivat ja vene otti tukevan kallistuman vasemmalle kyljelleen ja keulasta kuului iloinen meren kohina. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja villamyssyt piilotettiin kaapin ylähyllylle. Taakse jäivät rannikon saarijono, yksi toisensa jälkeen ja viimeisenä Borkumin saari. Tuuli pysyi tasaisena koko päivän ja saatoimme pitää genaakkeria ylhäällä aina puolelle öin, joillon se otettiin turvallisuussyistä pimeyden ajaksi alas.

Tämä matkaosuus osoitti, ettei purjehdus sittenkään ole ainaista vastatuulta, kylmyyttä ja vesisadetta.

28. päivä kello 16 kiinnityimme Hollannissa suojaisaan Den Helderin marinaan, Koninklijke Marine Jachtclub. Matkaa kertyi 132 mailia. Den Helderin satama on Hollannin merivoimien tukikohta. Marinakin sijaitsee merivoimien huoltorakennusten ympäröimällä alueella. Laskimme sotalaivojen määräksi yli kymmenen. Satama on lisäksi Pohjanmeren öljykenttien erilaisten huoltoalusten tukikohta. Lisäksi satamaan ajoi ferryjä taukoamatta mm. viereiseltä Texelin lomasaarelta. Satamaan tulopäivänä vallitsi painostava helle, joka illalla purkautui näyttäväksi ukonilmaksi. Helle loppui siihen ja päivälämpötilat putosivat 15 asteen tuntumaan.

Den Helderistä teimme hankinnan tietokoneeseen ja ostimme langattoman verkon vahvistimen, jonka tarvittaessa nostamme vaikka mastoon. Laite on helpottanut kummasti tietokoneen käyttöä, nyt sitä voi käyttää veneen sisätiloissa ja verkkoyhteys kestään enemmän kun minuutin kerrallaan.

Satamakapteenin sääinfo, 2 kertaa vuorokaudessa 3,8 m

25. - 27.6. Spiekeroog - Langeook

Kyllästyimme odottamaan tuulen kääntymistä meille suosiollisemmaksi ja päätimme siirtyä seuraavalle saarelle Wangeroogista länteen olevalle Spiekeroogin saarelle. Lähtöajaksi valitsimme klo 19, jolloin oli ylävesi koska alaveden aikaan suurin osa väylästä muuttuu kuivaksi maaksi. Väylä on merkitty meille oudolla tavalla. Merenpohjaan on isketty koivuvarvut, jotka ovat halkaisijaltaan muutaman sentin. Vasemmalla puolella väylää koivunoksat sojottavat ylöspäin ja oikealla puolella on riun latvaan isketty ikäänkuin varpuluuta, jossa oksat sojottavat alaspäin ! Mutta hyvin tuntuivat merkit olevan kohdallaan koska turvallisesti navigoimme merkkien mukaan määränpäähän. Koivut sopivat kuitenkin hyvin teemaan, olihan kyseessä meidän juhannus, juhlista jaloin. Onneksi koivut oli sijoitettu tiheään koska sää oli tuhnuinen sateen ja sumun takia.

Satama oli hyvin Wangeroogin sataman kaltainen, ferry- ja huvivenelaitureineen. Paikalla oli lähinnä hollantilaisia ja saksalaisia veneitä. Lähtöaamuna tunnelmaamme kohotti saksalaisen naapuriveneen rouvan laiturilla esittämä kysymys: "Minkä maan lippu teillä oikein on veneen perässä ?"  Saatuaan selvityksen lipun alkuperästä rouva riensi veneelleen, jonka kajuutasta kuului vapaasti suomennettuna " Udo, Udo, se on Suomen".

Koivu väylämerkkinä