20. - 27.9. Playa Blanca, Lanzarote

Miksi matkustaa kuuhun kun Lanzarotelle pääsee halvemmalla, ainakin yhtä vihreää täällä on. Tähän kuolemattomaan matkailumainokseen on helppo yhtyä kun katselee maisemia Lanzaroten lounaisosassa olevan Timanfayn kansallispuistossa. Vuonna 1730 tällä alueella tapahtui tulivuorenpurkaus. Antakaamme silminnäkijän, Yaisan papin Lorenzo Curbelon, kertoa tapahtuneesta: " 1. syyskuuta 1730 illalla yhdeksän ja kymmenen välillä maa repesi yhtäkkiä Timanfayssa, noin 10 kilometrin päässä Yaizasta. Tulivuoren uumenista purkautui valtavalla jylinällä sulaa laavaa ja liekkejä jatkuen 19 päivän ajan. Aktiivista purkausta jatkui liki kuuden vuoden ajan." Edelläkuvatusta voi tänäpäivänä saada vain kalpean aavistuksen tästä valtavasta tapahtumasta kun katselee valtaisia jäähtyneitä laavakenttiä ja alueella olevia lukuisia sammuneita kraatereita. Nyt 300 vuotta myöhemmin täällä ei ole juuri mitään kasvillisuutta. Maasta hehkuu edelleen niin paljon lämpöä, että kansallispuiston sydämessä olevassa ravintolassa valmistetaan ruoka tämän lämmön avulla. Kuvia Timanfayn kansallispuistosta:




Lanzaroten kuumaisemissa filmattiin takavuosina Omar Sharifin tähdittämä kulttisarja, Kapteeni Nemo, jos joku lukijoista vielä saattuu muistamaan edellämainitun scifi-sarjan ?

Sen lisäksi, että tulivuoresta on purkautunut tulta ja tulikiveä, on se poikinut myös valtaisan määrän pieniä henkilöautoja, joista useimmat ovat autovuokraamojen omistamia.

Viinin nimi on Malvasia. Malvasian rypäleet kasvatetaan saaren keskiosissa pääasiassa La Gerian alueella. Viiniköynnösten kasvatustapa on muovannut maiseman ainutlaatuiseksi. Kukin yksittäinen kasvi on istutettu mustaan ravintorikkaaseen laavatuhkaan kaivettuun kuoppaan, joka on noin metrin syvä ja halkaisijaltaan 2-3 metriä. Lanzaroten saari kuuluu koillispasaatituulten vaikutusalueeseen, minkä takia taimien suojaksi on rakennettu kuoppien pohjoispuolelle puoliympyrän muotoiset laavakivivallit.

Lomamme Malvasia-saarella jatkuu edelleen.

13. - 19.9. Puerto Calero - Playa Blanca, Lanzarote

13. päivä tiistaina päätimme siirtyä Lanzaroten eteläkärjessä olevaan marinaan nimeltään Puerto Deportivo Rubicon. Purjehdusmatka oli peräti 11 mailia. Aurinko paistoi kuumasti pilvettömältä taivaalta ja tuuli NE 8 m/s loi loistavat puitteet tälle pyrähdykselle. Olimme edellisenä iltana puhelimitse varmistaneet, että meille löytyisi laituripaikka. Puskaradion mukaan marinoista olisi syytä etukäteen tehdä varaus laituripaikasta koska 20.11. lähtee Las Palmasista ARC-kilpailun nimellä tunnettu leikkimielinen purjehduskilpailu Karibialle. Osallistujaveneitä lienee useampi sata, joista suurin osa tulee Euroopasta jo hyvissä ajoin Kanarian saarille. Olemmekin nähneetkin jo jonkin verran veneitä, joiden takilaa koristaa ko purjehduskilpailun tunnuslippu. Toistaiseksi marinoissa ei ole ollut mitään ruuhkaa.

Marina Rubicon on näyttävä kokonaisuus. Sataman muodostaa kaaren muotoinen noin puoli kilometriä pitkä, valtava aallonmurtaja. Satamalahden länsipäähän on pengerretty niemeke, jossa sijaitsee mm. veneiden ilmoittautumislaituri, polttoaineasema ja satamakonttori palvelutiloineen. Ponttoonilaitureita on kaikkiaan 12 ja ne ovat ryhmitelty veneiden koon mukaan ja laituripaikkoja yli 500. Marinaa kehystää kauppaliikkeiden ja veneilijöiden tarvitsemien oheispalvelujen ketju sisältäen mm. lääkäriaseman ja kirkon niin että satama-alue muodostaa oman kyläyhteisön, Rubicon Villa. Marinan välittömässä läheisyydessä on hyvätasoisia loma-osakkeita ja korkeintaan 2-kerroksisia lomabungaloveja. Vaikka marina ympäristöineen on rakennettu pelkästään matkailuelinkeinon vaatimusten mukaan, on todettava, että kokonaisuus on viihtyisä ja hyvällä suunnittelulla ja maulla toteutettu. Matkailubisneksen ympärillä pyörii suuri raha. Se, kuinka paljon siitä jää saarelle kohentamaan paikallisten ihmisten elintasoa ja infrastruktuuria, voi vain arvailla.

Marina Rubicon

Koko tämän astisen Lanzaroten vierailun aikana ilmat ovat olleet mitä mainioimmat, aurinko on paistanut ja lämpötila on noussut 30 asteeseen päivittäin. Pohjoisen puoleiset tuulet ovat tuoneet vilvoitusta iltapäivään. Aamulla klo 7 on vielä täysi pimeys, aurinko nousee noin klo 8 ja laskee illalla klo 21. Meriveden lämpötila on 26 astetta.

Kissanpäivät Lanzarotella

Lanzaroten eteläkärjen rannat ovat rosoisia ja paikoin jyrkästi turkoosin väriseen mereen putoavia laavakivikallioita. Kallioiden väri vaihtelee mustasta ja ruskean eri sävyistä aina syvään tiilenpunaan. Saari on rutikuiva, täällä ei kasva juurikaan mitään luonnonvaraisena vaan kaikki alueen kasvit ovat istutettuja ja tarvitsevat jatkuvaa kastelua. Rantakallioiden päällä mutkittelee kivetettyjä kävelyteitä, joilla olemme auringon noustessa tehneet pitkiä kävelylenkkejä. Päivittäin olemme käyneet uimassa meressä tai marinassa sijaitsevassa uima-altaassa, joka on tarkoitettu veneilijöiden käyttöön. Huomenna on matkamme kestänyt 4 kuukautta.



Laavakivikallioita - horisontissa Fuerteventura



Sataman uima-allas



Aurinko nousee vuorten takaa

2. - 9.9. Lagos - Puerto Calero, Lanzarote

Sääennusteet lupasivat viikon ajaksi pohjoisen puoleisia tuulia joten katsoimme hetkemme koittaneen ja päätimme ottaa seuraavaksi kohteeksi Kanarian saarten pohjoisimman saaren Lanzaroten. Perjantaina kello 13 kutsuimme VHF:llä satamakonttoria ja pyysimme avaamaan kulkusillan päästäksemme ulos Lagosin viihtyisästä marinasta.

Tuuli oli aluksi SW 6 m/s mutta ennusteen mukaan se kääntyisi iltapäivän aikana luoteeseen. Iltaan saakka purjeet vetivätkin hyvin mutta myöhään illalla tuulen tyyntyessä jouduimme ottamaan moottorin avuksi jouduttamaan matkaa. Sama jatkui koko lauantaipäivän ja sunnuntai-aamupäivän mutta sitten alkoi tuulla NW 10-15 m/s jatkuen aina tiistaihin. Viimeisen vuorokauden aikana tuuli taas heikkeni alle 10 metriin/s. Voimakkaamman tuulijakson aikana purjepinta-alaa jouduttiin pienentämään siten, että ylhäällä oli vain pohjaan reivattu isopurje. Purjeiden vähentämisestä huolimatta oli nopeutemme 6 solmun paikkeilla, jolloin veneemme käyttäytyy vielä suhteellisen rauhallisesti. Normaalisti meille hyvä matkavauhti on yleensä noin 5 solmun luokkaa. Tuuliperäsin ohjasi kulkuamme melkein koko matkan ajan. Vaikka välillä takaa vyöryvät vaahtopäät kasvoivat melko korkeiksi, ne pysyivät kuitenkin veneemme ulkopuolella, eikä avotilaan tullut juurikaan roiskeita. Ajoittain voimakkaasta rullaamisesta huolimatta Pintan byssassa syntyi kaksi lämmintä ateriaa päivässä. Tarjoiluastioissa oli korkeat laidat ja ruokailuvälineenä suuri lusikka ruokalajiin katsomatta.


Pasaatituulia



Kippari vahdissa

  Muu liikenne reittimme varrella oli varsin hiljaista, matkamme aikana näimme kolme laivaa, kaksi delfiiniparvea, kaksi noin 40 senttiä halkaisijaltaan olevaa kilpikonnaa ja muutamia vesilintuja.


Delfiini

Keskiviikkona ilmestyi horisonttiin Lanzaroten pohjoispuolella oleva Isla Craciosan saari. Kello 18 laskimme ankkurin saaren eteläpuolella olevaan poukamaan koska saaren ainoassa satamassa ei ollut tilaa. Matkaamme Lagosista oli kulunut 5 vuorokautta ja 5 tuntia ja matkan pituus oli 550 mailia. Parhaana vuorokautena etenimme purjein 119 mailia vuorokaudessa ja moottori kävi koko matkan aikana 28 tuntia. Viisi vuorokautta kestäneen vahtivuorottelun jälkeen maistui ensimmäinen kokonainen yöuni tosi makealta.


Lanzaroten pohjoiskärki

 Torstai-aamuna nostimme ankkurin ja laskettelimme mukavassa myötätuulessa Lanzaroten kaakkoispuolelle Puerto Caleron marinaan. Puerto Caleron satama on rakennettu 1980-luvulla "keskelle ei mitään". Tavoitteena on ollut rakentaa Kanarialle luxussatama, jonne mahtuisi myös suuret huvialukset. Kummallisena yksityiskohtana mainittakoon laiturialueita reunustavat suuret messinkipollarit, joita kiillotetaan aamuisin ahkerasti ja ne ovat vain koristeena. Paikallista väestöä ei asu alueella. Satamaa ympäröi lomabungalovien ketju. Veneilijöiden lisäksi matkailijat ovat englantilaisia ja saksalaisia. Mahtipontisesta ympäristöstä huolimatta vuorokausimaksu on varsin kohtuullinen, alle 20 euroa kaikkine veroineen.

Yksi noin viidestäkymmenestä "kiinnityspollareista"

23.8. - 2.9. Lissabon - Lagos

Miehen nimi on Manuel Marques, ammatti metalliartesaani, ikä n. 35 vuotta, leuassa 10 senttiä pitkä partasuti, hyvin kehittynyt keskivartalo ja harrikka-fani. Manuel saapui veneellemme perjantai-aamuna marinahenkilökunnnan kutsumana ja tehtävänä tuuliperäsimen korjaus. Heti alkumetreillä selvisi, että Manuel on etsimämme ammattimies. Peräsimen osia tutkittiin ja käännettiin kaikilla kielillä, välillä käsiä leviteltiin ja olkapäitä kohoteltiin. Toimitusajankohtaa sovittaessa esiin tulivat "monday or tuesday". Korjauksen hintaa kysyttäessä Manuel mietti tovin ja kirjoitti antamaansa käyntikorttiin summan 150 euroa kertoen, että tämä "paperi" on sopimus. OK, diili tehtiin. Manuel otti osat mukaansa ja poistui veneeltä. Olimme viihtyneet niin hyvin Oeiraksen marinassa, että olimme vain iloisia muutaman päivän jatkoajasta. Lauantaina illansuussa istuessamme iltapalalla veneen kyljestä kuului koputusta. Oviaukkoon ilmestyivät Manuelin nauravat kasvot hänen esitellessään vastakorjattuja peräsimen osia. Olimme todella yllättyneitä osien nopeasta toimituksesta. Kumoutuipa taas yksi myytti, manjana-touhusta ei ollut tietoakaan. Rikkoontuneet osat oli korjattu täsmälleen sopimuksen mukaan ja erittäin ammattitaitoisesti.

Päätimme kuitenkin lähteä marinasta vasta maanantaina jatkamaan matkaa. Sunnuntai-iltana marinaan saapui jo aiemmin Boulogne Sur Merissä tapaamamme suomalaisvene, joka on Haminasta. Kuulumisia vaihdeltiin puolin ja toisin.

Lähdimme maanantai-aamuna hyvissä ajoin tankkausten jälkeen liikkeelle. Aikomuksemme oli ylittää Lissaboniin johtava laivaväylä heti marinan kohdalla. Olimme juuri nostamassa purjeita kun vastaamme tuli portugalin laivaston vartioalus, jonka brygalta huudettiin megafonilla jotakin portugalin kielellä. Koska huuto ei aiheuttanut meidän puolella mitään toimenpiteitä, tuli alus vielä lähemmäksi ja kuulimme englanninkielisen komennon: "Ottakaa suunta pohjoiseen". Teimme työtä käskettyä ja samalla huomasimme syyn saamaamme ohjeistukseen. Vartioaluksen perässä saapui sukellusvene pintakulussa mereltä suuntana Lissabon.

Sukellusvene

Määränpäämme oli Lagos, jonne on matkaa noin 120 mailia. NW 8 m/s kuljetti meitä mukavasti aina seuraavaan aamuun noin kello viiteen Capo Sao Vincentin niemen kohdalle, jolloin tuuli heikkeni ja nopeutemme putosi kahteen solmuun. Auringon noustessa tuuli virisi jälleen ja saimme raikkaan sivutuulen loppumatkallemme. Kiinnityimme Marina de Lagosin odotuslaituriin klo 14:30. Ei ollut muuten sumua. Marinaan sisääntulo tapahtuu siten, että ensin kiinnitytään odotuslaituriin ja käydään sisäänkirjautumassa satamakonttorissa veneen papereiden kanssa ja sieltä annetaan laituripaikka. Sen jälkeen siirrytään takaisin veneelle ja pyydetään VHF-puhelimella satamaa avamaan sisääntuloväylän yli kulkeva kävelysilta. Marina on suojainen kaikilta tuulilta ja sen palvelut ovat ensiluokkaiset. Huippusesongista huolimatta olemme täälläkin ihmetelleet laitureiden tyhjiä paikkoja. Ehkä kolmasosa venepaikoista on vapaana. Emme tiedä, onko syynä marinoiden hintataso vai onko kyseessä jokin markkinavoimien näkymätön käsi ? Meillä vuorokausihinta on 31 euroa ja siihen lisätään vielä 23 % veroa päälle, yhteensä 38 euroa.

Capo Sao Vincente

Viereisessä laiturissa ihmettelimme purjevenettä, jonka perässä on suuri Hollannin lippu ja veneen nimi on Kulkuri. Syy selvisi samana iltana kun Kulkurin miehistö kävi toivottamassa meidät tervetulleeksi veneelleen. Veneen omistaa hollantilainen pariskunta ja vaimo on kotoisin alunperin Suomesta.

Algarven maakunnassa sijaitseva Lagos on suosittu lomakohde. Portugalilaisten lomailijoiden lisäksi kuulee kadulla englantia ja saksaa. Täällä on pitkästä aikaa saatavana ravintoloiden ruokalistatkin edellämainituilla kielillä. Olemme päivittäin tehneet pitkiä kehoa karaisevia kävelyretkiä loppumattomilla hiekkarannoilla, välillä rantavedessä kahlaten. Aurinko on paistanut pilvettömältä taivaalta ja lämpötila on ollut 25 asteen molemmin puolin.


Lagos



Lagosin marina

Maston tarkastus huipusta alkaen