19. - 24.10. Santa Cruz de Tenerife

Santa Cruz on kaunis Teneriffan pääkaupunki ja asukkaita on yli 200 000. Varsinkin yläkaupungin lukuisat koristeelliset villat ja palatsit tarjoavat silmänruokaa ohikulkijalle. Sen monet puistot ja puiden kattamat kadut tarjoavat vilvoittavaa varjoa kulkijalle. Santa Cruz ei ole kuitenkaan varsinainen turistikohde. Muutaman kerran viikossa kaupungin satamassa vierailee joitakin risteilylaivoja.

Santa Cruzin kaupunkikaan ei ole säästynyt erikoisesti Espanjaa ravistelleelta ylikuumentuineilta asuntomarkkinoilta. Paikallisessa lehdessä oli otsikko "Harmaat luurangot", jossa arkkitehdit toivat esiin huolensa kaupunkikuvan muuttumisesta. Arkkitehdit toteavat kaupunkikuvan pilaantuvan ja raunioituvan sekä vaativat kaupungin päättäjiltä toimintaa. Artikkelin mukaan kaupungissa on vähintään 300 aloitettua rakennuskohdetta, jotka ovat jääneet kesken ja näiden lisäksi saman verran projekteja on suunnitteilla mutta ovat jääneet pölyttymään piirustuspöydille.

Maailma on täynnä erilaisia selviytymistarinoita. Yksi niistä osui lähelle kun samaan laituriin kiinnittyi pieni, Saksan lipun alla purjehtiva purjevene. Mieshenkilö oli matkalla koiransa kanssa Portugalista Kanarialle. Noin 200 mailia Portugalin rannikosta aluksen peräsin irtosi kiinnityksestään kovassa tuulessa ja samassa rytäkässä köysi meni potkuriin. Vene ajelehti ohjailukyvyttömänä suurten aaltojen keskellä. Portugalin Goast gard vastaanotti aluksen lähettämän hätäsanoman ja lupasi pelastaa miehen ja koiran helikopterilla. Veneen kippari kuitenkin kieltäytyi jättämästä venettään ajelehtimaan ja vaihtoehtoisesti hinauskustannukset takaisin Portugaliin olisivat olleet aivan liian suuret. Muutaman päivän ohjailukyvyttömänä ajelehdittuaan veneen kapteeni sai, akkujen jo ollessa melkein tyhjät, radioyhteyden belgialaiseen rahtilaivaan, joka oli matkalla Amsterdamista Gran Canarialle. Laivan kapteeni päätti auttaa haaksirikkoista. Koska meri oli nyt täysin tyyntynyt, laivasta laskettiin pelastusvene, joka hinasi purjeveneen laivan viereen. Purjevene nostettiin rahtilaivan kannelle ja matka kohti Kanariaa alkoi uudelleen. Kahden matkapäivän aikana haaksirikkoinen eli koiransa kanssa kipparin kestitsemänä ja aluksen miehistö korjasi rikkoutuneen peräsimen. Lähellä Teneriffaa purjevene laskettiin takaisin veteen ja se saapui onnellisesti Santa Cruziin.

Tarinamme sankari tuntuu olevan muutenkin aikaansaavaa tyyppiä koska kertoi omistavansa kolmen maan passin ja olleensa neljä kertaa naimisissa. Nyt jo eläkkeellä olevana hän oli tulossa koiransa kanssa Kanarialle vuodeksi kunnostelemaan oivaa purttaan.


Paikallislehden uutinen viikon selviytyjästä



11. - 18.10. Santa Cruz de Tenerife

Kaikissa suurissa kaupungeissa Santa Cruzissa Teneriffalla ja Las Palmasissa Gran Canarialla ja jopa pienissä maaseutukaupungeissa liikennekulttuuri on suomalaiselle järkytys. Näihin kaupunkeihin ei kannata mennä autolla, jos sen voi suinkin välttää. Teksti on suora lainaus vuoden 2010 Kanarian matkaoppaasta. Näiden ohjeiden rohkaisemana marssimme Santa Cruzissa autovuokraamoon ja vuokrasimme auton muutamaksi päiväksi.

Keskiviikkona 12.10., joka on Kolumbuksen Amerikan löytämisen päivä ja yleinen juhlapyhä Kanarialla, käänsimme auton keulan Puerto de la Cruziin johtavalle moottoritielle, josta edelleen käännyimme Teidelle johtavalle serpentiinitielle. Alkumatkan pyhäaamun rauhassa uinuvat kylämaisemat harvenivat vähitellen ja tienvarren näkymät muuttuivat tuuheiksi mäntymetsiksi, joiden oksien raosta aamuauringon säteet pilkistivät kirkkaana. Matkan jatkuessa yhä ylemmäs kasvillisuus vaihtui matalaksi varvikoksi ja lopulta näimme vuorenrinteille ja tienvarsilla enää kuivia heinämättäitä. Tämänkertainen vuoren valloituksemme päättyi huipulle johtavan köysiratahissin alatasolle, joka on 2356 metriä korkealla. Tämän ylemmäksi emme enää autolla päässeet.
 

Pico del Teide

Tulivuoren ylärinteitä

Tulivuori Pico del Teide on Espanjan korkein vuori, 3718 metriä merenpinnasta ja se kohoaa 7000 metriin saarta ympäröivästä merenpohjasta. Teide purkautui viimeksi vuonna 1909 ja sitä pidetään edelleen toimivana ja se kuuluu niiden 16 tulivuoren joukkoon maailmassa, joita aktiivisesti seurataan.

Teneriffaa halkovia moottoriteitä ajettaessa välillä herää kysymys, puuttuuko espanjalaisilta autonkuljettajilta itsesuojeluvaisto. Ylinopeutta ajetaan estoitta, vilkun käyttö on lähes olematonta ja turvaväleistä ei ole tietoakaan. Kummallisena tapana ihmetyttää moottoritiellä 120 km nopeudessa kuljettajien tyyli ajaa ns. "luu ulkona". Suomalaiseen tasaiseen maastoon tottuneelle Teneriffan mäet, nousut ja laskut ovat mielenkiintoinen kokemus. Esim. pääkaupunkiin, Santa Cruziin tultaessa on 3-kaistaisella moottoritiellä kuuden kilometrin alamäki, jossa nelosvaihteella moottorijarrutuksella vauhti vain kiihtyy. Siinä missä Esko Riihelä hamuilee jarrupoljinta, paikallinen kuljettaja puikkelehtii kaistalta toiselle oikea jalka konehuoneeseen saakka suorana. Bensiinilaadut maksavat Kanarialla hieman alle euron litralta.

Moottoritie on kuuma

Vuonna 1788 perustettu kasvitieteellinen puutarha Jardim Botanico Puerto de la Cruzissa on aina mielenkiintoinen tutustumiskohde kasveista kiinnostuneille.

Kasvitieteellinen puutarha

Kasvitieteellinen puutarhuri

5. - 10.10. Lanzarote - Tenerife

Reilu kuukausi Lanzarotella hyvässä marinassa kaikilla mukavuuksilla päättyi viikkoa suunniteltua aiemmin koska saimme vieraan, varakapteenin siskon, Tuijan, Suomesta viikon lomamatkalle Teneriffalle Puerto de la Cruziin. Karttoja tutkittuamme oli helppo tehdä päätös, että Santa Cruz Teneriffalla sopisi suunnitelmiimme parhaiten. Matkaa kertyisi 130 mailia ja kompassisuunta olisi 260 astetta. Sääkarttojen mukaan merimatkalla vallitsisi kevyet tuulet NE ja E. Kiinnitysköydet irrotettiin sunnuntaina 9.10. aamulla kello 10 ja perillä olimme kansalliskirjailija A.Kiven syntymäpäivänä maanantaina kello 19. Olimme varanneet puhelimitse etukäteen laituripaikan Marina de Santa Cruzista.


Majakka Lanzaroten lounaiskärjessä



Risteilyvieras Santa Cruzin satamassa



Lähtöaamuna tuuli oli hyvin kevyt ja ajoimme moottorilla Lanzaroten lounaiskärjessä olevan majakan tasalle, jossa nostimme genaakkerin ison purjeen seuraksi. Tuuli pysyi hyvin kevyenä koko päivän ja laskimme genaakkerin alas illalla pimeän tultua kello 20 ja rullasimme auki genuan ja fokkapurjeen. Taivaalla loisti miltei täysikuu, joka valaisi maiseman niin hyvin, että horisontti näkyi koko yön. Näkyväisyys oli niin hyvä, että karttaplotterikin oli vain osan aikaa päällä. Tähtitaivas oli kirkas ja koska olemme 28 leveysasteella, otavakin näkyi vain osittain horisontin yläpuolella. Olosuhteet olivat parhaat mahdolliset yöpurjehdukselle, tosin miehistön merijalat olivat tuntuvasti heikentyneet pitkän maissaolojakson aikana. Näimme yön aikana muutamia laivoja Gran Canarian itä- ja länsipuolella olevilla reittijakovyöhykkeillä.

Plotterin ruudulla Pinta matkalla Teneriffalle, Lanzarote ja Fuerteventura idässä



Kompassisuunta länteen, etelän yö on pimeä



Karttapöydän yövalaistus on punainen



Santa Cruzin marina sijaitsee saaren pääkaupungin keskustassa olevan kauppa- ja matkustajasataman yhteydessä. Etukäteisvarauksemme oli noteerattu ja kutsuttuamme VHF:llä marinaa, sieltä ilmoitettiin, että marinerojen kumivene odottaa meitä sataman portilla ja ohjaa veneemme meille varatulle paikalle. Kuka vielä väittää - että Espanjassa ei asiat toimi. Santa Cruzin vierasvenesatama on melko pieni, vain muutamia kymmeniä paikkoja ja yllätys, yllätys, norjalaiset olivat enemmistönä, yhteensä neljällä veneellä. Pohjoismaista väriä edusti lisäksemme yksi ruotsalainen venekunta. Sataman ehkä ainoana miinuspuolena on internetyhteyden puuttuminen.

Aurinko nousee idästä - edelleen

 

28.9. - 4.10. Playa Blanca, Lanzarote

Lanzaroten pohjoispäässä on mielenkiintoinen nähtävyys nimeltään Mirador del Rio. Kyseisellä paikalla, joka on 500 metriä lähes pystysuoraan merenpinnasta nousevassa kalliorinteessa, on alunperin ollut pieni linnoitus ja tykkipatteri suojaamassa saarta merirosvojen hyökkäyksiltä. Espanjalainen arkkitehti Manrique suunnitteli sinne v. 1974 kallioon upotetun todella tyylikkään näköalapaikan ja ravintolan, josta aukeaa upea näkymä pohjoiseen Isla Graciosan saarelle. Saaren erottaa mantereesta vain muutaman metrin syvä ja noin puoli mailia leveä salmi. Näköalapaikka sulautuu niin täydellisesti kalliorinteeseen, että se on vaikeasti havaittavissa mereltä päin. Em. arkkitehti ja taiteilija Cesar Manrique on syntynyt Lanzarotella ja on vaikuttanut merkittävällä tavalla saaren arkkitehtuuriin.

Isla Graciosan satama

Portugaliin 550 mailia

Kun saavuimme Lanzarotelle, tarkoituksena oli mennä Isla Graciosan marinaan. Koska meillä ei ollut etukäteisvarausta, käännytettiin meidät pois satamasta ja neuvottiin ankkuroimaan sataman länsipuolella olevaan poukamaan Playa Francesaan.

Ankkuripoukama marinan vasemmalla puolella

Mielenkiintoisena yksityiskohtana mainittakoon, että Lanzaroten pääkaupungissa Arrecifessä, ei ole lainkaan huvivenesatamaa, vain ainoastaan kaupungin keskustassa, Castillo San Cabrielin linnoituksen suojaama ankkuripaikka.


Arrecifen ankkuripaikka

Merivesi on suolaista. Maapallon toiseksi suurimman valtameren Atlantin suolapitoisuus on noin 3,5 %. Vertailun vuoksi Itämeri lahtineen, joka on oikeastaan murtovesialuetta, suolapitoisuus on noin 0,7 %. Lyhyenkin merimatkan jälkeen veneen rakenteet värjäytyvät suolavedestä harmaaksi. Suolasumu tunkeutuu kaikkialle, kädet ja vaatteet tuntuvat tahmeilta, sitä kulkeutuu kenkien pohjista veneen sisätiloihin ja suolaiset pinnat kuivuvat erittäin hitaasti ja se aiheuttaa helposti hapettumia mm. sähkölaitteisiin. Kuivuessaan esim. reelinkiputkien alapinnoilla ja kansilla suola kiteytyy kristallimaisiksi rakeiksi. Jopa tehdasvalmisteisiin veneen heloihin värjäytyy nopeasti ruosteen värisiä laikkuja, joita on aika-ajoin puhdistettava ja kiillotettava. Niinpä satamaan tultaessa "peinkillerin" (=kiinnitysoluen) jälkeen ensitöiksi vene huuhdellaan makealla vedellä ylhäältä alas ja keulasta perään. Toistaiseksi suola ei ole aiheuttanut veneessämme laitevikoja.


Puhdistettu ja kiillotettu dorade

Lomamme suolavesien äärellä jatkuu edelleen.


Lämpömittarin lukema tutkatolpassa iltapäivällä +30