4.- 12.5.2012 L’Aber Wrac’h - Dunkerque - Blankenberge (Belgia)

L’Aber Wrac’hissa odotellessamme sopivaa säätä, saapui satamaan oululainen Seairis-vene, jonka olimme viimeksi tavanneet Las Palmasissa. Istuimme illan Raimon ja Iiriksen kanssa vaihdellen kuulumisia. Säät ovat olleet epävakaisia, satanut on joka päivä ja lämpötila on noussut vain hieman yli 10 asteen päivittäin. L’Aber Wrac’hin marina Bretagnessa on kaikin puolin hyvä, varsinainen kylän keskus sijaitsee reilun parin kilometrin päässä sisämaassa, josta löytyy monipuolinen ruokakauppa. Kumpuileva kylämaisema viljapeltoineen on idyllinen, omakotitalot ja niiden pihapiirit ovat hyvin hoidettuja, jokisuistossa alavedellä paljastuvat laajat osteriviljelmät. Sireenit, omenapuut ja alppiruusut kukkivat parhaillaan.

Osteriviljelmiä

Laituripylvään pää on kahdentoista tunnin
välein silmänkorkeudella

Kallioita sisääntuloväylän varrella

Lähtö L’Aber Wrac’hista sunnuntai-iltana 6.5 klo 20,heikkoa ja osin myötäistä tuulta oli luvattu aina torstaihin asti. Tarkoituksemme oli purjehtia niin pitkälle Englannin kanaalia kun sää sallisi. Eteneminen oli vaihtelevaa, välillä purjein, välillä moottorilla. Toisena vuorokautena tuuli tyyntyi kokonaan ja ajoimme moottorilla loput puolitoista vuorokautta. Koska oli springin aika (vuoroveden vaihtelu korkeimmillaan), olivat vuorovesivirrat todella voimakkaita. Aldernayn saaren pohjoispuolella keskiyöllä oli vastavirta niin voimakas, että vaikka moottori kävi 1700 kierrosta minuutissa, eteneminen pysähtyi kokonaan ja menimme noin kolmen tunnin aikana mailin taaksepäin. Meno kyllä näytti hyvältä, kokka kohisi ja taakse jäi vanavesi, purjeetkin olivat ylhäällä koska kävi pieni tuulen väre mutta gps kertoi lahjomattomasti karun totuuden. Viimein vastavirta alkoi heiketä ja matka jatkui eteenpäin. 

Englannin kanaalissa vilkas laivaliikenne

Tiistaina päivällä lensi yllämme ranskalainen rannikkovartioston helikopteri ja seuraavana päivänä lähestyi perän ranskalainen vartioalus mutta kääntyi pian pois. Kun lähestyimme Boulogne Sur Meriä, tuli meitä kohden ranskalainen vartioalus kokka kohisten. Meihin otettiin yhteys VHF-puhelimella ja tiedusteltiin miehistön lukumäärää ja aluksen reittiä ja saman tien kohteliaasti kysyttiin, voiko partio tulla tarkastamaan veneemme. Vartioaluksesta laskettiin kumivene ja kolme tullimiestä nousi veneeseemme. Passit ja aluksen asiakirjat tarkastettiin, jonka jälkeen vapaata seurustelua kesti noin tunnin ajan teemoina Ranskan presidentin vaalit ja Euroopan talouskriisi. Kajuuttaan asti kukaan ei vaivautunut.

Tämän etappimme pituuden päätti puolestamme Navtexin näyttöön ilmestynyt säävaroitus, jonka mukaan nopeasti kehittyvä matalapaine toisi mukanaan voimakkaan tuulen SW F9. Lähin satama oli Dunkerque ja 10.5 puolen yön jälkeen kiinnityimme, jo ensimmäisten puhurien vinkuessa vanteissa, Port du Grand marinan sormiponttonin kainaloon ja sammutimme lyhdyt. Matkaa kertyi 333 mailia.

Dunkerque . onkimiehiä kanavalla

Dunkerque - uusia kerrostaloja satamassa

Dunkerquen silhuettia ei voi sanoa mereltä katsottuna houkuttelevaksi. Lännestä lähestyttäessä jatkuu monen kilometrin mittainen teollisuusalue, joka näyttää valtavalta öljyjalostamolta. Lukuisista piipuista puskee taivaalle sankkaa pahanhajuista savua ja kaasulieskoja, jotka valaisevat yötaivaan. Täälläkin marina oli hyvä, meiltä satamamaksu oli 22 euroa/vrk sisältäen kaikki palvelut.

Vastaantulija Blankenbergin etapilla

Perjantaina 11.5. matka jatkui seuraavaan satamaan, 36 mailin päähän, Belgian puolelle Blankenbergiin ja siellä VVW-marinaan. Koko matkan puhalsi navakka myötätuuli ja laskettelimme pelkällä genualla perille. Lauantaina aamulla tankkasimme veneen , jonka jälkeen kävelimme rautatieasemalle ja ostimme liput Bryggeen. Kaupungin keskiaikaiset rakennukset ovat todella upeita ja lukuisten kaupunkia halkovien kanavien johdosta kutsutaankin sitä pohjolan Venetsiaksi. Tätä kaupunkia me peukutamme.